Vuodenajan myötä lajit vaihtuu

Kai se on pikkuhiljaa myönnettävä, että tässä ne nyt on tämän vuoden (kesän) paimennukset - huoh ! Vaikka koville ottaa. Pikkuhiljaa kesälampit paikasta kun paikasta on viety teuraaksi jne. ja jotenkin allakkaan syntyyn ISO hole, mikä täyttyy onneksi tokosta ja varsinkin pentujen kanssa puuhailusta :)
Ei me suinkaan koko paimennusta talvellakaan haudata, sillä onhan aina Woollandia ja PSF, jotka palvelee hyvin läpi vuoden - onneksi. Seuraavat treenit jo sovittu 26.9. ja 29.9. sekä 25.10. ja siihen väliinkin mahtuu jokunen. Jokunen treenikerta on myös pennuille.

Toisto toimii jo ihan kivasta: malttaa odottaa istuen ja tulee lampaille kun kutsun sekä keräilee ja pyörittää hyvin ja rauhallisesti - pentumaisesti. Välillä syö papanoita, mutta palaa hyvin hommiin. Sytyttely vielä jatkukoon.

Sumia "heräsi" paimennukseen hyvin elo/syyskuun vaihteessa. Laitumella alkuun hyppi ja juoksi vain mun rinnalla sekä puri lahkeista (mikä ei ole Sumian tapa), yhtäkkiä tajusi mikä on homman nimi ja lähti kiertää lampaita. Pikkasen otti sydämestä, kun pikkarainen työsti isoja tyttöjä ihan tosissaan. Perjantaina 18.9. kävin Sumian kanssa näyttäytymässä JS:lle, joka totesi että hyvä siitä tulee. Silmää käyttää jo nyt paljon ja siihen tulee kiinnittää huomiota ettei jumi. Ajan kanssa edetään ja toivotaan, että osaan kouluttaa Sumiasta itselleni kelpo paimenen. Onneksi kesällä suunta kohti Kiteetä ja Next Step -kurssia

Harjoitus ei tehnyt meistä (Ripasta ja minusta) "mestareita" (vielä) tänä vuonna, mikä kyllä pikkasen ketuttaa, mutta toisaalta olen todella motivoitunut ensi kesään eli ei ollenkaan lannistuta.
Kauden viimeisimmäksi PAIM-kisaksi jäi Someron kisat 15.-16.8.
Lauantaina lampit karkasi - kas kummaa - heti alussa ja se oli sitten TAAS siinä.
Sunnuntaina saatin todella hyvällä radalla kasaan VAIN 112 p/EH. Tuomari antoi jo pikkasen ymmärtää suullisessa arviossaan, että ERI olisi tulossa, mutta arvostelulomakkeesta sain lukea lopullisen tuloksen. Ripa toimi kuin kone ja oli mahtava tehden parhaimman poispäin ajon ikuna. Radan lopussa ei ollut yhtään väsynyt ja olisi mielellään jatkanut hommia.
Pariin kisaan vielä yritettiin saada paikkaa, mutta valitettasti olivat täynnä. Joten se siitä...

Kesän PAIM-kisoja ajatellessa päätin rohkaistua ja kirjoittaa SKL Paimennuskollegioon ajatuksia kisoista: kisamaksut korkeita, kisoja vähän ja harvat pääsevät, kisapaikkoja vähän jne. Paljon olisi vielä parannettavaa, jotta kisat palvelisivat rivipaimentajia hyvin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...

Ensi viikosta kuitenkin enemmän aikaa tokolle ja vähemmän (valitettavasti) paimennukselle.