Missä on lunta - ei ainakaan meillä :(

Niinpä, lunta pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo maassa, mutta on vain kulunut nurmi eli liejumössö, joka kulkeutuu todella tehokkaasti sisään sekä omissa kengissä että koirien tassuissa tietty.
Toisaalta eipä ole liukasta :p

Paimentamassa ollaan käyty joka viikko :
Su 25.10. oltiin Somerolla ratakurssilla, jossa Ripan kanssa tehtiin isosta aitauksesta hyvin hallittu otto. Poispäinajoa tieosuudelle asti ja siellä ajoneuvon ohitu, mikä sujui paremmin kuin koskaan. Tieosuuden jälkeen maltan risti, joka sekin onnistui. Paussin jälkeen jatkettiin lajittelijalla, jossa tuli vähän säätöä, mutta Ripa oli todella aktiivinen ja yritteliäs. Sitten pujottelu ja loppuhäkitys.
Treeni oli todella onnistunut Ripan kanssa. Päivän kruunasi pentutreenit Toiston ja Sumian kanssa. Toisto oli loistavan aktiivinen ja hakeutui hyvin tasapainoon. Sumia käytti silmää aika voimakkaasti ja pyrki useasti maahan jumittamaan. Tämä tulee huomioda jatkotreeneissä.

La 31.10. Kausalassa sitten olikin vauhdikkaat treenit :) Lampit oli pikkasen päällekäypiä ottoaitauksessa ja Ripalla oli täystyö saada ne sieltä pois. Sai pari iskuakin siinä rytäkässä, mutta ei antanut periksi ja lopulta lampit luovutti. Rata menikin sitten yllättävän hyvin, tosin ainahan on paranneltavaa. Ankat olivat todella yhteistyöhaluisia. Kärsivällisyys palkittiin ja saatiin ankat jopa karsinaan - jihuuu !
Pöyrössä kävi myös Toisto ja Sumia lampailla. Toiston kanssa on aina hauskaa. Se on kyllä sellanen huumoripläjäys. Katsotaan mitä siitä ajan kanssa tulee. Sumia taas on työnarkomaani ja se ottaa paimennuksen ihan totisena työnä. Sumia käväs myös ankoilla, jolloin oli liinassa vaikka ihan turhaan Hilun mielestä - nooh otin varman päälle ekalla kerralla.

Pe 6.11. käytiin ihan uudessa paikassa, Urjalan Koira-Kehrossa Sannan luona. Käynti oli tutustumiskäynti ensi kesää varten ja kannatti käydä. Sinnekin olisi kivaa järjestää koulutuspäivä/viikonloppu isommalle porukalle.
Kahdenlaiset lampit: toiset total liimat, raskaat ja ehkä hiven päällekäyvät (ainakin yksi). Toiset oli arempia, liikkuvaisia  ja mkä parasta - eivät juurikaan turvaudu ihmiseen.
Eka setti raskailla oli ... RASKASTA ja vaikea kulkuista. Koira tuli liian liki ja koirankin oli vaikea hahmottaa tasapainokohta, kun lampit pakkas ihan ohjaajan jalkohin eteen taakse sivuille. Ei kivaa.
Toinen setti liikkuvilla lampailla oli jo ihan erilaista ja mieluisaa. Laitettiin häkki aitaukseen ja yritettiin häkittää lampit, joille häkitys oli vierasta. Häkityspaikka oli helpotettu ja kyllähän ne sinne saatiin useaan kertaan, vaikka vähän  aikaa siihen tarvittiin, Jälleen kerran hyvät hermot, rentous ja KÄRSIVÄLLISYYS palkittiin.
Toistokin kävi pyörössä ja sai pikkasen osumaa, mutta ei ottanut yhtään itseensä vaan kävi näyttämässä lampaalle "kuka täällä määrää" - on se rohkea pentu !

MITÄH viikon paussi...

Pe 20.11. vuorossa Pukkila. Ripasta näkyi hyvin viikon paussi, sillä oli ihan villi,,rauhaton ja 100 lasissa. Kouluttajakin KK oli ihmeissään koiran energisyydestä.
Alkuun lampit pellolle, jossa hakukaaria. Nyt itse olin lähettämässä puolessa välissä, jotta voin puuttua ajoissa lopun oikasuun. Ekan oikasun missasin - voihan p*****. Sitten terästäydyin tai ainakin yritin. Nooh, en voi sanoa että olisin ollut lopputulokseen ihan tyytyväinen, mutta tauko oli tarpeen. Tauon jälken poispäinajoa hetki.
Ensi kerralla su 29.11. otetaan hakukaaria siten, että puutun AJOISSA lopun oikasuun. Poispäinajoa vähän rennommin ja vähemmän käskyttäen - vaistonvaraisemmin.
Toisto kävi myös juoksemassa lampailla ja samalla juoksuttu minuakin sekä söi kakkaa :p
Sumia oli mielestään tositöissä. Nyt oli hämmästyttävää huomata, ettei enää niin paljo juminnut eikä mennyt maahan vaan yritti olla kokoajan aktiivinen. Hienoa !

Kuvat Kausala 31.10.2015

Tokoa ollaan treenattu lahnaporukassa Racinel Areenalla joka toinen maanantai.
Työlistalla on edelleen tiiviimpi kierto, ohjattu, jossa ollaan edetty hyvin ja Ripa tuntuu jo suorittavan liikkeen itsevarmemmin. Seuruun asennetta ollaan myös pidetty listan yläpäässä ja myös panostettu askelsiirtymiin ja peruuttamiseen. Kotona ollaan pari iltaa viikossa tehty ns eteistreenejä Ripan, Toiston ja Sumian kanssa. Myös joitakin liikkeitä ollaan treenattu kotona kimpassa jotta syntyy kilpailua ja häröä.
Jokunen ilta ollaan myös epäsäännöllisesti treenattu Merjan ja Ruun kanssa, jolloin mm häiriöitä ollaan lisätty. Häiriöihin olen suhtautunut tähän asti tosi kriittisesti, sillä en ole halunnut asettaa koiraa tilanteisiin joita ei kokeessakaan tule. Nyt Ripa kestää paremmin palautteen ja siten "siedettävät" häröt ok.
Toko on nyt ollut tosi kivaa.

10.11.2015 kimppatokoa

Agitreenit on edelleen joka toinen torstai, jolloin Sari S ohjaa Ripaa agilityn kiemuroihin. Treenit menee ihan kivasti ja ollaan oltu ihan tyytyväisiä työskentelyyn.
Kisaamassa duo on käynyt:
I-HAH 8.11. hypärillä sija 4. tulos 0 nopeus 4,59 / agirata sija 8. tulos 5  nopeus 3,94 / agirata HYL
BAT 15.11.agirata sija 8. tulos 10 nopeus 3,37 / hypäri HYL / agirata HYL
Ripa on todella onnekas kun saa jatkaa rakkaan lajin parissa vaikka en itse siihen juuri nyt kykene. Kiitos Sarille !

https://www.youtube.com/watch?v=mndG0tqVtVQ

Sumia ja Toisto Ripan treeneissä 5.11.15

Ripa treeneissä 5.11.15

Pimeys, sateet ja tuuli - ei motivoi ei !

Vielä kuunvaihteessa syys-lokakuussa oli kuivaa ja ihanaa ulkoilla, joten kaikenmoinen harrastaminen ulkona ihan jees, jopa iltaisin vaikka pimeys pieni rajoite.

Ma 28.9. tokoa lahnajengin kanssa Racinel Areenan lämmössä. Seuruuta ja seuruuta aina vaan sekä vähän muutakin. Mitään treenivihkoa ei ole (vielä) käytössä, joten suunnitelmallisuus on vähän hakusessa, mtta ajatuksena onkin ottaa rennommin tokotreenit ja kyllähän nuo puutteet on NIIN hyvin tiedossa. Yleisesti treenit menneet hyvin ja Ripalla ollut sekä koti- että hallitreeneissä aivan mahtava motivaatio <3

Ti 29.9. aamusta käytiin Seutulassa paimentamassa aivan mahtavassa aurinkoisessa syyssäässä.
Ripan kanssa vietiin lampit isolle avolaitumelle ja tehtiin vuorotellen KK:n kanssa hakukaaria. Alkuun suht´ pitkiä hakuja kriteerinä HYVÄT kaaret loppuun asti. Ripa vastasi hyvin palautteeseen ja kertatoisensa jälkeen kaaret olivat parempia, JIHAA!
Haasteettiin Ripa hakuun, jossa lampit kummun takana piilossa, joten en itsekään voinut antaa pysäytys- tai nostokäskyä, kun en nähnyt mitä kummun takana tapahtui.
KK oli tolppana ja raportoi, että kaaren loppu oli ollut kuitenkin melko ahdas, mutta Ripa oli hetken pohdinnan jälkeen hyvin oivaltaut tehdä itsenäisen nosto, JIHAA taas!
Treeneistä jäi aivan loistava fiilis.

Joka toinen torstai jatkuu agilityn hallikausi, jossa Ripa kirmaa SS:n kanssa. Treenit meneet hyvin ja samoin kisat, joissa Ripalla löytyy jo hyvin vauhtia ja yhteispeliä SS:n kanssa.
La 17.10. KKK:n kisoissa kaikilta kolmelta radalta tulos: AGI A tulos 15, AGI B tulos 5 ja sija 4 sekä HYP C tulos 5 ja sija 3 ! Hypäri harmittaa todella, koska tokavikalla rimalla Ripa liukastuu/menettää tasapainon ja rima tippuu :( Mutta toisaalta hypäriltä tuo LUVA onkin jo.
Kuitenkin tulos kaikista ja vauhtia oli loistavasti.

Pe 9.10. lähdettiin Kiteelle käväsee. Oli ihan pakko päästä moikkaamaan Minnan perhettä ja tietysti kokeilemeen Sumiaa lampailla. Keli oli kuiva ja aurinkoinen, pikku pakkanen aamusta ja illasta, joten ajamisen kanssa piti olla varovainen.
Sumia pääsi testaamaan taitojaan treeniaitaukseen ja onhan tuo ipana ihan mahdottoman taitava. Kaikkein mukavinta minusta on sen työmotivaatio, tehdä töitä minulle/minun kanssa !
Käyttää silmää paljon ja sen takia koira tuleekin pitää liikkeellä eli maahan mennessä omalla paineella (lähestymisellä) laittaa uudestaan liikkeelle. Etäisyys on loistava ja siten kattaa hyvin koko lauman. Pyrkii hyvin tasapainoon. Liikkuu liukkaasti !
Annetaan olla tällä tasolla ja harvakseltaan jatketaan "lämmittelyä".
Myös Toisto pääsi treeniaitaukseen testattavaksi. Toiston puute on tällä hetkellä liian isossa tilassa ja liian liukkailla lampailla, ettei saa katetuksi liikkeellä kaikkia lampaita ja siten treenit eivät olleet oikein onnistuneet. Jatketaan siis pienemissä tiloissa. Hyvin kyllä innostuu hommasta !
Ripalle sitten isomalla laitumella otettiin pillin kera kaaria, stoppeja ja nostoja. Hyvin meni vaikka lampit ja pässi pikkasen haastoivat.

Ripa pääsi fysioterapeutin käsittelyyn ti 13.10. ja eipä ollut pahemmin jumeja. Taas vastasi hyvin hoitoon ollen rento koko käsittelyn.

tokoa / paimennusta / tokoa / paimennusta / ...

Ei se lajin vaihto nyt hetkessä tapahdu, mutta allakkaan on kummasti tullut enemmän ja enemmän tokoiltoja. Ehtii tässä kuitenkin vielä Seutulaan, Pukkilaan ja Somerolle ajelee paimentamaankin.

Syyskuun lopulla ollaan panostettu oikein ajan ja työn kanssa hakukaariin, jota myös 26.9. Pukkilassa treenattiin. Kuvassa Merja Ruun kanssa tolppakoirakkona ja Ripa suorittaa nostoa.

Kaarelle lähtee hyvin ja kaari on avoin ja lavea, mutta loppuosa vielä hiven ahdas ainakin treenien ensimmäisessä kaaressa. Muistutuksen jälkeen tekee jo huomattavasti paremmin.
Nosto voisi olla rauhallisempi ja reagointi laydown / odota -käskyihin saisi olla nopeampi ja ilman lisäkäskyjä.

Häkitykset on toinen treeniteema. Toivoisin Ripan ajan kanssa ymmärtävän mitä tulisi tehdä ja tarjoavan edes pikkasen oma-aloa häkityksessä. Toistaiseksi tehdään useimmin väännön kanssa ainakin lampailla, joille häkitys on uusi juttu. Onnistuu kyllä hyvin lampailla, jotka tottuneet häkitykseen, mutta niiden kansaa puuttuukin sitten tekemisestä haaste :)

Toisto ja Sumiakin pääsivät lampaiden pariin 26.9. Pukkilassa.
Toisto on kyllä kiva ja toimii hyvin auspaimaisesti huumorilla, toistaiseksi. Jatketaan pentuhömppää jälleen 25.10. Somerolla Toiston kanssa.
Sumia on työnarkomaani jo nyt. Pysäyttelee mielellään eli kampee aina eteen. Pukkilassa saatiin rikottua tuota toimintamallia ja on se jo nyt aikas pro, mutta hömppä jatkukoon edelleen.

***

Tokon hallitreenit starttasi 28.9. Racinel Areenalla. Oli todella hyvät treenit ja ihan paras lahnaporukka - tottakai.
Ripa teki seuruuta hyvän peruutuksen kera (ekaa kertaa muualla kuin kotona), onnistuneet kaukot, hyvän ja rauhallisen tunnarin sekä PI ja PM sekä siitä LT -yhdistelmän. Kaikki meni ihan nappiin ja pallopalkka oli riittävä.

***

Neakin kävi kotona ja koko lauma kasassa <3 

Ripa agiliitelee

Virallisestikin sain lääkäriltä agilitykiellon syyskuussa, mutta onneksi Sari S otti Ripan agilityohjaajan paikan jo treeneissä kesällä ja nyt syksyllä myös kisoissa.
Tiistaina 8.9. HSKH agiepikset eivät paljon luvanneet la 12.9. BATin kisoja ajatellen, mutta kaksikko oli kuitenkin kisoissa kahteen kertaan sijalla 3 tulokselle 5. VAIN yksi rata meni HYLlyksi.
Keskiviikkona 16.9. HSKH agiepikset jo aika kivat ja paremmalla mielellä KKK:n kisoihin la 19.9., josta hypäriltä tulikin sijalla 3 LUVA !! Hyvä Sari ja Ripa !! Muut radat todella hyviä HYLlyjä. Missään radalla Ripa ei haahuillut ja oli kokoajan Sarin kanssa sekä vauhtiakin jo löytyi ihan mukavasti. KIVAAAAAA !

ps. mainittakoon että lääkäri erikseen antoi luvan paimennukseen - lucky me ! 

Vuodenajan myötä lajit vaihtuu

Kai se on pikkuhiljaa myönnettävä, että tässä ne nyt on tämän vuoden (kesän) paimennukset - huoh ! Vaikka koville ottaa. Pikkuhiljaa kesälampit paikasta kun paikasta on viety teuraaksi jne. ja jotenkin allakkaan syntyyn ISO hole, mikä täyttyy onneksi tokosta ja varsinkin pentujen kanssa puuhailusta :)
Ei me suinkaan koko paimennusta talvellakaan haudata, sillä onhan aina Woollandia ja PSF, jotka palvelee hyvin läpi vuoden - onneksi. Seuraavat treenit jo sovittu 26.9. ja 29.9. sekä 25.10. ja siihen väliinkin mahtuu jokunen. Jokunen treenikerta on myös pennuille.

Toisto toimii jo ihan kivasta: malttaa odottaa istuen ja tulee lampaille kun kutsun sekä keräilee ja pyörittää hyvin ja rauhallisesti - pentumaisesti. Välillä syö papanoita, mutta palaa hyvin hommiin. Sytyttely vielä jatkukoon.

Sumia "heräsi" paimennukseen hyvin elo/syyskuun vaihteessa. Laitumella alkuun hyppi ja juoksi vain mun rinnalla sekä puri lahkeista (mikä ei ole Sumian tapa), yhtäkkiä tajusi mikä on homman nimi ja lähti kiertää lampaita. Pikkasen otti sydämestä, kun pikkarainen työsti isoja tyttöjä ihan tosissaan. Perjantaina 18.9. kävin Sumian kanssa näyttäytymässä JS:lle, joka totesi että hyvä siitä tulee. Silmää käyttää jo nyt paljon ja siihen tulee kiinnittää huomiota ettei jumi. Ajan kanssa edetään ja toivotaan, että osaan kouluttaa Sumiasta itselleni kelpo paimenen. Onneksi kesällä suunta kohti Kiteetä ja Next Step -kurssia

Harjoitus ei tehnyt meistä (Ripasta ja minusta) "mestareita" (vielä) tänä vuonna, mikä kyllä pikkasen ketuttaa, mutta toisaalta olen todella motivoitunut ensi kesään eli ei ollenkaan lannistuta.
Kauden viimeisimmäksi PAIM-kisaksi jäi Someron kisat 15.-16.8.
Lauantaina lampit karkasi - kas kummaa - heti alussa ja se oli sitten TAAS siinä.
Sunnuntaina saatin todella hyvällä radalla kasaan VAIN 112 p/EH. Tuomari antoi jo pikkasen ymmärtää suullisessa arviossaan, että ERI olisi tulossa, mutta arvostelulomakkeesta sain lukea lopullisen tuloksen. Ripa toimi kuin kone ja oli mahtava tehden parhaimman poispäin ajon ikuna. Radan lopussa ei ollut yhtään väsynyt ja olisi mielellään jatkanut hommia.
Pariin kisaan vielä yritettiin saada paikkaa, mutta valitettasti olivat täynnä. Joten se siitä...

Kesän PAIM-kisoja ajatellessa päätin rohkaistua ja kirjoittaa SKL Paimennuskollegioon ajatuksia kisoista: kisamaksut korkeita, kisoja vähän ja harvat pääsevät, kisapaikkoja vähän jne. Paljon olisi vielä parannettavaa, jotta kisat palvelisivat rivipaimentajia hyvin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...

Ensi viikosta kuitenkin enemmän aikaa tokolle ja vähemmän (valitettavasti) paimennukselle.

Saanko esitellä: Miss Sumia (Virtanen)

- Joopa joo -

Eihän sen uuden pennun aika ollut ihan vielä, kun Toistokin on niin pieni, mutta kun näin hyvää tarjottiin niin ei vaan voi jättää tilaisuutta käyttämättä ja toisaalta Toisto onkin tosi helppo pentu. Sekä täytyy tässä iässä jo miettiä, että kuinka kauan minulla on aikaa terveyden/jaksamisen kannalta nauttia koiraharrastuksista. 

-  nyt olikin siis aika.

Sumia syntyi 26.5. kun olin Kiteellä paimenena, jolloin päätös jäi vielä vähän ilmaan, mutta kotona se kypsyi ja lopulta vastasin Minnan tiedusteluun myöntävästi. Ja tiedän että saan aina tukea Sumian koulutuksiin Minnalta. 

Sumian äidin Ranyan takana on Pomo ja Faith, jotka olen oppinut tuntemaan hyvin Kiteellä vietettyjen aikojen yhteydessä. Faith oli tänä kesänä mukana laitumella luottokoirana ja tykästyin siihen suuresti. Älykkö ! Pomo on vaan niin äijä että naurattaa ja niiiin hyvän tahtoinen. 

Kotimatkalla autossa oli "vähän" äänekäs mutta onneksi rauhoittui lopulta, muuten olisikin kuulo meikäläiseltä lähtenyt. Kotona oli alkuun arka ja pyrki syliin turvaan. Tänään 11.8. on jo kuin olisi aina meillä ollut. Tosi reipas tyttö. Yön nukkui hyvin ja ääneti Ripan ja Toiston kanssa, tosin Sumia oli häkissä, josta sen aamulla herätin. Sisälle tehnyt yhdet kakit, kun en osannut arvioida vatsan toimintaa automatka jälkeen, mutta tänään ei ole tullut mitään sisälle. Ennustan ettei ole ihan yhtä helppo pentu kuin Toisto, mutta ihana se on <3  

Toisto leikittää Sumiaa mielellään ja Sumiakin jo leikkii hyvin palloilla (emoonsa tullut?).

Paljon tätä hankintaa ei etukäteen hehkutettu. Kotiväki sai tietää kun sen näki ja ihastui heti. Eihän Sumiaan voi olla ihastumatta !

Kiitos Minna tästä ihanaisesta sylihakuisesta paimenen alusta. 

Elokuu jo tulloo

Jo elokuu - huh huh !


Lauantaina 1.8. illasta Paippisissa aitahommissa ja treenattiin myös.
Toistokin vapaana treeniaitauksessa ja kerää ihan hienosto lampit. Osaa myös odottaa, kunnes annan luvan hommiin. Hieno pentu ! Ripalle poispäinajoa, mikä oli nyt tosi kivaa. Toivon että viikon kuluttua ASCAn kisoissa menis hyvin.

  
Sunnuntaina 2.8. Inkoossa Hagabergin tilalla italialaisen Fabrizio Fusin klinikalla oppimassa. Ripa oli alkuun ihan outo. Varmaan johtui, että itsekin olin ihan outo ja varuillani. Onneksi lopulta rentoutui ja teki aika normisti hommia. Kouluttajan näkemykset hieman eroavat omastani mm poispäinajon alkuharjoitukset saivat aivan uuden näkemyksen. Tätä uutta näkemystä tulen ainakin pohtimaan Toiston kanssa. Not cross the line vaan ohjaa koira takaa. Ja toinen oli koiran pysäyttäminen kaarella klo 9-15 välissä mutta myös klo 15-21 välissä muuttamatta omaa positiota.  
Ihan kiva päivä, hyvässä säässä, mahtavan harrastuksen parissa. Kiitos Jouko puitteista ja Merja ja Mervi seurasta.

Toiston juoksunäyte

Kiteelle Minnan ja Santerin tilalle jälleen 7.8. perjantai aamusta Outi ja Huuti seurana Savonlinnasta asti. Perillä oltiin noin klo 16, jolloin aika pian päästiin treenaamaan. Hyvät treenit alle ja luottavaisin mielin lauantai aamusta ASCAn kisoihin Pia Hjerpen tilalle Juurikkalaan.
Ripalle oli ensimäistä kertaa ankat tänä vuonna ja vaikka vähän "tokopaimennukseksi" menikin niin saatiin legi pisteillä 79,5 ja sija 2. Tuomarina Tanya L Wheeler.
Lampailla Open class pisteillä 89 ja legi. Tuomarina Roy Sage.
Sunnuntaina vielä paremmin sillä ankoilla pisteillä 87 legi ja sija 1. Tuomarina Roy Sage.
Lampailla pisteet 91, legi ja sija 3.
Molempina päivinä lampailla onnistui otto, portit ja center sekä häkitys ihan ok. Toki parannettavaa jäi esim ottoaitauksen jälkeen Ripan voisi päästää hakemaan lampaat eikä estää hakemasta :( Tästä syystä muutaman pisteen menetys. Palkintojen jakotilaisuudessa Ripa sai kehuja avoimista hakukaarista :) ja moitteita ankkapaimennuksen tokoilusta - myönnetään !! Toivottavasti ensi vuonna petrataan näissä.
Nyt kuitenkin Ripalla tittelit OTDs ja STDd. 
Kiitos Pialle puitteista ja Outille seurasta sekä kaikille kanssakisaajille hyvästä hengestä. 

  

Kiitos Minna ja Santeri majoituksesta. Olette ihqui <3 

Puuhattu ollaan 06-07.2015 yhtä jos toista; treeniä, kokeita, kisoja ....

Kyllä me ollaan muutakin tehty kuin vietetty pentuelämää, sillä Toisto sai kyllä heti oppia ja sopeutua meidän "matkalaukkuelämään" ja autossa oloon.

Somerolla järjestettiin 21.6. juhannusjoukkueranch-kisat, johon otin Ripan kanssa osaa. Meidän joukkueseen kuuluivat A-L Laakso sekä koirat Nelli ja Mila. Tällä joukkueella tuloksena Someron joukkueranch-kisan voitto 1/10. Kiitos A-L Laakso.

Ripan osuus oli haku 30 m, josta täydet pisteet, poispäinajo sekä kuljetus, joista vähennys 2 pistettä sillä pari lampia ajautui alueen ulkopuolelle hetkellisesti. Hyvä me !

Koska oma polvi ei ole nyt kestänyt juoksemista (valitettavasti), on Ripa onneksi päässyt agiliitelemään Sarin kanssa sekä treeneissä että kisoissa.
Kisasivat 4.7. ollen tuloslistan 4. Hieno rata. Keppi virheestä 5. Kiitos Sari.

Päätin vielä yrittää saada ykköstuloksia kasaan EVL-luokassa, vaikka koepaikkat ovatkin olleet kiven alla ennen sääntöuudistuksia.

Paikka saatiin ja käytiin näyttäytymässä Laisin kehässä 5.7. Hyvinkäällä, jossa olivat myös muut tokolahnat ihanasti kannustamassa, suurkiitos heille.

Tuloksia ei vain tehty ja päätinkin jättää kisaamisen vuoden 2016 puolelle, kunhan uudet liikkeet on kunnossa ja meidän yhteistyö parempaa eli ykköstuloksen arvoista tokoa odotellessa.

Pisteet:

Istuminen 10

PM 10

Seuruu 8 (tähän ihan olen tyytyväinen, sillä petras loppua kohden)

Z 0 (ei mennyt istumaan)

LT 7,5

Ruutu 8,5

Ohjatu 0 (oli ihan pihalla)

Nouto 6 (inhokki)

Tunnari 7 (pudotti kapulan)

Kaukot 8

yht. 209 p / III tulos (näitä on nyt nähty ihan liikaa)

Viikolla 28 paimennusta oli 5/7, kaksi iltaa meni sentään agilityn parissa.

Maanantai ja keskiviikko illasta Paippisiin tarkastamaan tilanne ja pientä paimennusta. 

Ti 7.7. Primal Sense Farm/Kristiinan opissa Seutulassa kera Outin ja Huutin.

Torstai ja perjantai olivat agia, jolloin Toisto vain lepäili.

Sitten lauantaina 11.7. Kausalaan Hilulle, jossa Lena Ruotsista oli tullut vetämään ASCA klinikkaa. Ripa pääsi kokeilemaan myös ankkoja sekä tietty Open rataa, joka toisella yrittämällä onnistui. Nyt näillä eväin kisoihin Kiteelle 8.-9.8.
 Olihan mukavaa nähdä paljon aussieta ja seurakin oli mahtavaa.
Hilulle kiitos puitteista ja mahtavista ruuista. 

Su 12.7. PAIM3 Somero, tuomarina Mr. Radko Loucka Tšekeistä. Tuloksena saatiin EH, pisteet 113. Rata oli helppo, mutta sorruin ihan tyhmiin virheisiin ja se kostautui. 

  Ripa 5 years (13.7.). Thanks for this great dog Nina and Outi ! I am very glad to have him into my life.
Eli elämäni auspai täyttti jo 5 ja elää parhaimpia vuosiaan. Olen niin onnellinen tästä koirasta <3 

  

Perinteiset tiistai lahnatreenit myös 14.7. Olihan hienoja ja osaavia rekkuja treeneissä. HUOM ! Myös Toisto osaa jo paikkaistua.

Keskiviikkona jälleen Paippisiin paimentamaan.

 18.-19.7. paimennuskoe Joroinen, Frugårdin tila

Ilma oli hieno ja puitteet aivan mahtavat. Kiitos AUSSIE yhdistys ja ratamesteri Anniina Huovinainen 

Kiitos myös matkaseurasta Merja K. 

Lauantai oli kaikilla osallistujilla vähän tunnustelua, sillä rata ei ollut mitenkään vaikea, mutta haasteen asetti todella liikkuvat ja ison pakoetäisyyden omaavat lampit. Koira kun on lähipaimen oli yhtälö pikkasen vaikea. Myös me keskeytettiin jo alussa.

Sunnuntaina heti alkuun "pöyhäsin" Ripaa jotta korvat aukesi ja otti empimättä käskyt vastaan. Se auttoi ja saimme tuloksen ERI, 123 pistettä. Tämä oli puhdas työvoitto !

Seuraavana viikonloppuna 25.7. paimenuskoe Vehmersalmella, Kuttukuussa
Ajatuksena oli jättää nämä karkelot väliin, mutta mutta ...
Mielenkiintoinen paikka ja tuomarointi sekä rata ja ennen kaikkea lampit, jotka olivat aivan Joroisten vastaiset. Ripa ei valitettavasti saanut lampaita kunnolla liikkeelle ja minäkin jo heti alusssa pikkasen hiillyin, joten tuloksena keskeytys. Hyvä kokemus kuitenkin. 

Su 26.7. paimennus Pukkila
Ollaan nyt oltu isolla pellolla - myös Toisto vapaana. T kerää hyvin lampaat, pyrkii tasapainoon ja kuljetukseen - ja on tosi innostunut. Toivottavasti into pysyy ja taidot kehittyy. Ripalle on tehty hakukaaria ja puututtu loppuosaan, jotta pysyy kaarella loppuun asti. Olen kyllä erittäin tyytyväinen Ripan suorituksiin. 


Ripa kävi 28.7. fyssarilla, joka totesi että koira on laihtunut jopa liikaakin sitten toukokuun alun, jolloin pyysi tarkkailemaan koiran painoa. Ripa oli myös kohtalaisen jumissa, mutta onneksi fyssari sai jumit auki ja Ripa otti hienosti hoidon vastaan.
Parasta ja ihaninta oli, että vasta tokaa kertaa samassa paikassa ja Ripa meni heti ovesta sisään ja makaamaan alustalle ihan rentona. Fyssari oli pikkasen hämillään koiran oma-alosta - taisi hoito tulla tarpeeseen. Seuraava paimennuskauden loppupuolella 13.10. 

***

Toisto on lisänimiensä arvoinen.
Lähdettiin metsään lenkille ja heti lenkkipolun alussa vastaan tuli miesmarjastaja, jonka Toisto vain noteerasi. Jatkettiin matkaa ja jäätiin itsekin nauttimaan metsän mustikkasadosta hetkiseksi. Toisto söi ahnaasti sekä minun keräämät että itsensäkin "poimimat" marjat.
Jokusen ajan kuluttua Toisto bonkasi jälleen marjastajan, jonka luokse lähti kuin salama, marjastaja nappasi pikaisesti ämpärinsä ilmaan, mutta onneksi Toisto pysäsi ja tuli luokse kutsusta, jolloin marjasta kehui koiran kuuliaisuutta - Loisto-Toisto. 

Matkan jatkuessa taisi Toiston himo mustikkaan vain yltyä ja salakavalasti silmäili löytyykö marjastajia. Seuraavien kohdalla ei enää epäröinyt, sulki korvansa kutsuilleni ja kiiruhti marjastajan astialle, jonka marjasta hätäisesti sai nostettua pois Toiston nenän alta - Roisto-Toisto. Onneksi marjastaja oli koiraihminen ja ymmärsi koiraa. Toisto ei millään olisi lähtenyt pois marjastajan luota, ei se ihmisestä ollut kiinnostunut, mutta marja-astiaa oli Toiston vaikea jättää. 

Lopulta vielä kertaalleen törmäsimme ensimmäiseen miesmarjastajaan, joka lymysi kasvillisuuden piilossa. Onneksi ennenkuin Toisto edes ehti miettiä lähtöä kohti marja-astiaa, nappasin pannasta kiinni ja remmin esiin sekä poistuimme metsästä -
Poisto-Toisto.

Joku on joskus sanonut että koira on nimensä veroinen ja niin se vaan taitaa olla lisänimienkin suhteen.

***

 

Pähkähullun Ripan Jäljissä "Toisto" tuli taloon, Toiston ensimmäinen kuukausi

Vaikka Kiteelle lampien luokse olisi ollut niin ihanan antoisaa jäädä, oli kotona kuitenkin jotain vastustamatonta: sunnuntaina 7.6. odotettu pieni karvapallo tuli Seinäjoelta kotiin. Miten minulla onkin hyvä palvelu pentusten kanssa, kun sekä Ripa että Toisto on tuotu kotiin asti. Kiitos Outi !

 

Toisto sai nimensä jo ennenkuin syntyi :) Sekin nimi on Tenavista - tietty.

Toisto tuli ovesta sisään häntä ylhäällä ja vain totesi olevansa kotona. Ei ikinä haikaillut Outin perään vaan oli heti minun koira. <3 

9.6.

 Käytiin ensimmäisen kerran lampailla. Kiinnostus heräsi ja huomasi saavansa lampit liikkeelle omalla voimalla. Myös papanat olivat hyviä.

Paimennus ja hengailu laitumen vieressä jatkuu 10.6. 

Pukkilaan uskaltauduttiin 13.6. jolloin Pikkuherra Toisto osoitti mistä on paimenkoira tehty - voi jesses sentään. Sydän pakahtuu kun oli niin mahtava.

 Kiitos Kristiina.

14.6. Toisto ja Maisa-täti leikkii - vihdoinkin myös muu lauma alkaa ottamaan Toiston mukaan. Toisto on kyllä tehnyt paljon töitä kuluneen viikon aikana asian eteen. Mm on alentunut hammashoitajaksi.

 

 

15.6. Toisto tapaa Maddy-pennun ja yhteistä puuhaa riittää mm pellon kuraisimman kohdan kaivuutyöt ja ojaan tippuminen.

Hauskaa oli, kiitos Seija ja Maddy.

 

Jälleen 19.6. Maisa-täti hammashuollossa, jotta leikittää jatkossakin.  

 

Nea innostui viemään koko lauman rannalle 25.6. Toisto ei heti alkuun ymmärtänyt, ettei vesi kanna sillä juoksi lampeen kovaa muiden perässä - tosin äkkiä sitä oppii. Pikkasen säikähti kun uppos, mutta jo kohta kahlasi vedessä ja muutamaa päivää myöhemmin jo uikin autettuna.   

 

 

Paimennuspäivä Pukkilassa 25.6.
Ilma ja seura mitä loistavimmat picnic paimennukselle. Toisto oli pellolla vapaana, mikä jo ihan hullua, mutta otushan toimii niin hienosti, että ei paremmasta väliä. Ihan super pentu. Tokalla setillä suoritti normi kuljetusta hyvällä etäisyydellä. 

Nyt onkin ihan rättiväsy 

 

 

***

 

Pentuelämää: lenkin ekalla 10 min:lla tapahtuu paljon. Pentu, joka tähän asti pysynyt omalla osin aitaamattomalla pihalla, päättää karata niin etten edes huomaa mihin livahti. Onneksi vielä tulee hihkumis tule- käskyyn hyvin.

Matkalla maistellaan kaikki sen 10 erilaista puulajia: tikut kepit kaarnat ja muutamat kivilajitkin pyörii suussa. Niitä saa sitten kaivella suusta, jollei ehdi kieltää tai pentu ei ihan aina ole ymmärtävinään irti- kehoitusta.

Metsästä löyty se herkuista parhain jätös, joka kuuluu vessanpönttöön. Huuliaan maireasti nuoleskellen pentu päättää ateriansa ja tunnen itseni voimattomaksi. Yritän muistaa, etten anna pennun hetkeen nuolla ainakaan kasvojani.

Matka jatkuu ... Huomaan pennun pureskelevan jotain ja päätän kaivaa sen suusta pois hinnalla millä hyvänsä. Pentu aavistaa ja yrittää karkuun, mutta ähäkutti jää kiinni. Tungen käden ihmiskakan höystämään suuhun ja poistan pureskellun piiitkän limaisen kastemadon kidasta.

:D Elämä on !

  

***

 

 

Mitä muuta ollaan tehty kuin paimennettu - no vähän odotosta ruokakupilla, istumista, maahan menoa ja sivulla oloa imuttamalla. Luoksetuloa, lelun tuontia.

Noin 16 viikkoisena Ripa oli 11,5 kg ja 45 cm. Toisto on 8.9 kg ja 40 cm.
Noin 18 viikkoisena Ripa oli 13 kg. Toisto 11 kg ja 41 cm.


Kaikkinensa erittäin helppo, oppivainen ja miellyttämishaluinen Toisto-pentu. Kotona perusnäkymätön varjo kuten isänsäkin. I am in love <3

 

Kiteen viikot 21-23

Pitkään piinannut odotus palkittiin viimein lähtöpäivällä 16.5. la. Tavaraa oli tällä kertaa muutama kassi enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, sillä säät eivät olleet yhtä suotuisat alkukesästä eikä ennustus luvannut yhtään hellepäivää. Silti varauduin myös helteeseen mutta ennen kaikkea viileään alkukesään. 

Kassit ja Ripa valmiina kolmen viikon lammasfarmi viikolle.

Eka laidun päivä vasta 19.5, sillä sää on ollut tähän asti meitä vastaan. Ihan kaatosateessa ei laitumelle sentään lähdetä :)  Onneksi on ollut muuta hommaa mm päästiin Ripan kanssa demo-koirakoksi lapinkoirien koulutuspäivälle. 

Saksiparit rivissä. Mukana talon koira Faith johon voi todellakin luottaa.

Keskiviikkona 20.5. oli selvästi muuttolintujen ylilento. Vastaava määrää en ole eläessäni nähnyt. Juuri kuin edellinen auraparvi oli hävinyt kuului jo seuraavan voimakas ääni. Harmi kun kuvaa ei saanut. 

Ripa vartioi laumaa

***

Tapahtuipa yhtenä (24.5.) aamuna eikä siitä ole kovinkaan kauan Hymiö wink kun laitumelle lampaita vein: Ihana aurinkoinen aamu (6 astetta) vaikkakin tuulinen. Ihan normi aamutoimet ja lampit rännin kautta lampolasta ulos. Aivan ihanaa ja sujuvaa, Ripa työskenteli erinomaisesti työntäen lampeja ränniin. Olihan se tuttua puuhaa aiemmista aamuista. Lampit soljuivat rauhallisesti rännin kautta ulos. Sitten sitä vain kävi niin ihan ohi käsikirjoituksen, että kolme karitsaa eksyi emoistaan ja palasivat sinne missä olivat emonsa viimeksi nähnyt eli lampolaan. Nooh niitä siinä hakiessa muu lauma kirmasi jo pitkällä laitumella eikä emojen ääni tavoittanut kuin yhden. Jäljelle jäi siis kaksi pikku karitsaa, joita en sitten paimentamalla saanut laumaan enkä jaksanut niitä molempia kantaa eikä koirakaan hakenut jo silmän kantamattomiin kadonnutta laumaa. Ei auttanut kuin kutsua ratsujoukot apuun. Suurkiitos Leena. Kaksi pientä paimenta kaksi karitsaa kainalossa ja koirat jaloissa lähti lauman etsintään. Kävely ihan avoimen laidun alueen päähän ei hämmästyksekseni tuottanut tulosta. Lauma oli siis kadonnut metsään, josta ei kuulunut edes pihaistua mää mää. Kaukana olivat. Lähdin sitten Faith ja Ripa seurana laumaa etsimään. Leena jäi rimpuilevien karitsoiden kanssa odottelee. Täytyy myöntää että pieni epäusko alkoi nousta pintaan kun mitään ei kuulunut vaikka kuinka kävelin metsässä eteenpäin. Onneksi alue (ISO) on aidattu, mutta aita on vain hidaste päättäväiselle laumalle. Faith oli ainut toivo. Koiran määrätietoinen eteneminen antoi uskoa lauman löytymisestä ja nyt kyllä kannatti luottaa koiraan, sillä yhtäkkiä yhden mättään takana oli lauma. Metsälaitumen viimeinen nurkka. Helpotus ! Hölmistynyt lauma nippuun ja menoksi. Kovaa ei voinut edetä jotta karitsat jaksaisi ja jottei lauma enää erkane. Kärsivällinen Leena odotti karitsoiden kanssa ja johan oli iloinen jälleen näkeminen emon kanssa. Tässä vaiheessa selässäni virtasi Niagaran putous, saappaissa oli Saimaa ja deodorantti oli kerta kaikkiaan vain tahra paidassa. Oiva esimerkki miten 15 min hommasta saa elämään extreemiä noin tunnin verran. Huoh !

***

 Muutamaa pikku karitsaa tuli syöttää pari kertaa vuorokaudessa. Maidot oli myös laitumella mukana. Valkoinen pikkukaritsa sai nimekseen Ahmed-Ahne ja oli nimensä veroinen, toinen oli musta  valkoinen läimäre otsassa nimeltään nro 28 ja kolmas oli vain pikkumusta.

Wäinö on oiva pikkuapulainen iltasyötössä.

25.5.2015 Laumat yhdistetty. Laitumella nyt 1 + 2 + 190

Karitsojen nestehuolto pelaa laitumellakin

27.5. ajettiin pyörillä treenilampit noin 6 km päähän laiduntamaan. Ajomatka sisälsi metsää, niittyä, metsätietä, ajotietä. Koirat (Faith ja Heili) olivat aivan uskomattomia - en voinut muuta kuin ihailla niiden työskentelyä. 

Laitumella ison ryhmän kanssa ja nyt trion kera. Omat eväät, juomat ja karitsoille maitoa repussa. Niin ja aurinko paistaa vaikka klo 6 satoi kaatamalla. Eilen illalla maailmaan putkahti myös 6 uutta koiran pentua. 

Aku, Faith ja Ripa

31.5.Läheisriippuvaiset

Kuukausi vaihtuu maanantai 1. kesäkuuta

Aamu alkoi isompien karitsoiden punnauksella. Sitten lähdettiin laitumelle, johon lopulta päästiin pikkasen kiertoteitse. Lampit kun jääräpäisesti menivät ensin väärälle laitumelle ja oikaisu=neuvottelu kesti tovin. Lopulta onneksi oikeaan paikkaan. Koirat meni heti uimaan ja Ripa päätti kuoruttaa uinnin jälkeen itsensä mullalla, joten taas uimaan. Sen jälkeen pien läheisriippuvuus-tauko, johon Tess ei halunnut osallistua. Tauon jälkeen pikku homma ja jälleen oli läheisyys paikallaan. Aurinko paistaa mutta tulee kovaa, mikä viilentää ilman, joten helleasut jäänyt laukun pohjalle tänä kautena. No toistaiseksi ei ainakaan sada, mutta ke lähtien on sitten sitäkin luvassa.

Kesäkuun 3. siirrettiin pyörillä takaisin treenilampit 6 km takaa. Illalla olikin luvassa monipuolista treeniä.

Sataa Paistaa Sataa Paistaa, johan on kelit ja hurjasti itikkaa kesäkuun 4. päivänä 

Perjantaina 5.5.ns tulikastepäivä: lähdettiin aamun tuttipullo juoton jälkeen vain Ripan kanssa kuljettamaan laumaa. Jäätiin toistaiseksi tilan laitumen liki eikä menty 2.5 km päähän metsäreittiä. Metsässä lauma olisi saattanut levitä eikä Ripa mahdollisesti olisi selviytynyt yksin. Lähilaitumelle siirtyminen meni kuitenkin mallikkaasti. Toivoin ettei lauma säikkyisi sillä Ripan vauhti/motivaatio/vaistot tuskin olisi riittänyt lampaiden eteen juoksuun, vaikka Ripan oma-alo olikin kasvanut sekä varmuus työskentellä ison lauman takana kuljetuksissa. Illasta takaisin tilalle ja saatoin olla onnellinen tästäkin työpäivästä ihanan harrastuksen parissa.                                                                                                                 

Valitettavasti kaikki loppuu aikanaan ja jälleen oli koittanut kotiin lähdön päivä, sunnuntai 7.5.  Viikko olisi vielä lomaa jäljellä ja Kiteellä olisin ollut, mutta porkkanana kotona oli jotain mitä en voinut vastustaa :)

SUURKIITOS MINNA  SANTERI  WÄINÖ LOTTA JA FARMIREKUN REKUT JA LAMPIT KOKEMUSRIKKAASTA KESÄLOMASTA.