Kiteen viikot 21-23

Pitkään piinannut odotus palkittiin viimein lähtöpäivällä 16.5. la. Tavaraa oli tällä kertaa muutama kassi enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, sillä säät eivät olleet yhtä suotuisat alkukesästä eikä ennustus luvannut yhtään hellepäivää. Silti varauduin myös helteeseen mutta ennen kaikkea viileään alkukesään. 

Kassit ja Ripa valmiina kolmen viikon lammasfarmi viikolle.

Eka laidun päivä vasta 19.5, sillä sää on ollut tähän asti meitä vastaan. Ihan kaatosateessa ei laitumelle sentään lähdetä :)  Onneksi on ollut muuta hommaa mm päästiin Ripan kanssa demo-koirakoksi lapinkoirien koulutuspäivälle. 

Saksiparit rivissä. Mukana talon koira Faith johon voi todellakin luottaa.

Keskiviikkona 20.5. oli selvästi muuttolintujen ylilento. Vastaava määrää en ole eläessäni nähnyt. Juuri kuin edellinen auraparvi oli hävinyt kuului jo seuraavan voimakas ääni. Harmi kun kuvaa ei saanut. 

Ripa vartioi laumaa

***

Tapahtuipa yhtenä (24.5.) aamuna eikä siitä ole kovinkaan kauan Hymiö wink kun laitumelle lampaita vein: Ihana aurinkoinen aamu (6 astetta) vaikkakin tuulinen. Ihan normi aamutoimet ja lampit rännin kautta lampolasta ulos. Aivan ihanaa ja sujuvaa, Ripa työskenteli erinomaisesti työntäen lampeja ränniin. Olihan se tuttua puuhaa aiemmista aamuista. Lampit soljuivat rauhallisesti rännin kautta ulos. Sitten sitä vain kävi niin ihan ohi käsikirjoituksen, että kolme karitsaa eksyi emoistaan ja palasivat sinne missä olivat emonsa viimeksi nähnyt eli lampolaan. Nooh niitä siinä hakiessa muu lauma kirmasi jo pitkällä laitumella eikä emojen ääni tavoittanut kuin yhden. Jäljelle jäi siis kaksi pikku karitsaa, joita en sitten paimentamalla saanut laumaan enkä jaksanut niitä molempia kantaa eikä koirakaan hakenut jo silmän kantamattomiin kadonnutta laumaa. Ei auttanut kuin kutsua ratsujoukot apuun. Suurkiitos Leena. Kaksi pientä paimenta kaksi karitsaa kainalossa ja koirat jaloissa lähti lauman etsintään. Kävely ihan avoimen laidun alueen päähän ei hämmästyksekseni tuottanut tulosta. Lauma oli siis kadonnut metsään, josta ei kuulunut edes pihaistua mää mää. Kaukana olivat. Lähdin sitten Faith ja Ripa seurana laumaa etsimään. Leena jäi rimpuilevien karitsoiden kanssa odottelee. Täytyy myöntää että pieni epäusko alkoi nousta pintaan kun mitään ei kuulunut vaikka kuinka kävelin metsässä eteenpäin. Onneksi alue (ISO) on aidattu, mutta aita on vain hidaste päättäväiselle laumalle. Faith oli ainut toivo. Koiran määrätietoinen eteneminen antoi uskoa lauman löytymisestä ja nyt kyllä kannatti luottaa koiraan, sillä yhtäkkiä yhden mättään takana oli lauma. Metsälaitumen viimeinen nurkka. Helpotus ! Hölmistynyt lauma nippuun ja menoksi. Kovaa ei voinut edetä jotta karitsat jaksaisi ja jottei lauma enää erkane. Kärsivällinen Leena odotti karitsoiden kanssa ja johan oli iloinen jälleen näkeminen emon kanssa. Tässä vaiheessa selässäni virtasi Niagaran putous, saappaissa oli Saimaa ja deodorantti oli kerta kaikkiaan vain tahra paidassa. Oiva esimerkki miten 15 min hommasta saa elämään extreemiä noin tunnin verran. Huoh !

***

 Muutamaa pikku karitsaa tuli syöttää pari kertaa vuorokaudessa. Maidot oli myös laitumella mukana. Valkoinen pikkukaritsa sai nimekseen Ahmed-Ahne ja oli nimensä veroinen, toinen oli musta  valkoinen läimäre otsassa nimeltään nro 28 ja kolmas oli vain pikkumusta.

Wäinö on oiva pikkuapulainen iltasyötössä.

25.5.2015 Laumat yhdistetty. Laitumella nyt 1 + 2 + 190

Karitsojen nestehuolto pelaa laitumellakin

27.5. ajettiin pyörillä treenilampit noin 6 km päähän laiduntamaan. Ajomatka sisälsi metsää, niittyä, metsätietä, ajotietä. Koirat (Faith ja Heili) olivat aivan uskomattomia - en voinut muuta kuin ihailla niiden työskentelyä. 

Laitumella ison ryhmän kanssa ja nyt trion kera. Omat eväät, juomat ja karitsoille maitoa repussa. Niin ja aurinko paistaa vaikka klo 6 satoi kaatamalla. Eilen illalla maailmaan putkahti myös 6 uutta koiran pentua. 

Aku, Faith ja Ripa

31.5.Läheisriippuvaiset

Kuukausi vaihtuu maanantai 1. kesäkuuta

Aamu alkoi isompien karitsoiden punnauksella. Sitten lähdettiin laitumelle, johon lopulta päästiin pikkasen kiertoteitse. Lampit kun jääräpäisesti menivät ensin väärälle laitumelle ja oikaisu=neuvottelu kesti tovin. Lopulta onneksi oikeaan paikkaan. Koirat meni heti uimaan ja Ripa päätti kuoruttaa uinnin jälkeen itsensä mullalla, joten taas uimaan. Sen jälkeen pien läheisriippuvuus-tauko, johon Tess ei halunnut osallistua. Tauon jälkeen pikku homma ja jälleen oli läheisyys paikallaan. Aurinko paistaa mutta tulee kovaa, mikä viilentää ilman, joten helleasut jäänyt laukun pohjalle tänä kautena. No toistaiseksi ei ainakaan sada, mutta ke lähtien on sitten sitäkin luvassa.

Kesäkuun 3. siirrettiin pyörillä takaisin treenilampit 6 km takaa. Illalla olikin luvassa monipuolista treeniä.

Sataa Paistaa Sataa Paistaa, johan on kelit ja hurjasti itikkaa kesäkuun 4. päivänä 

Perjantaina 5.5.ns tulikastepäivä: lähdettiin aamun tuttipullo juoton jälkeen vain Ripan kanssa kuljettamaan laumaa. Jäätiin toistaiseksi tilan laitumen liki eikä menty 2.5 km päähän metsäreittiä. Metsässä lauma olisi saattanut levitä eikä Ripa mahdollisesti olisi selviytynyt yksin. Lähilaitumelle siirtyminen meni kuitenkin mallikkaasti. Toivoin ettei lauma säikkyisi sillä Ripan vauhti/motivaatio/vaistot tuskin olisi riittänyt lampaiden eteen juoksuun, vaikka Ripan oma-alo olikin kasvanut sekä varmuus työskentellä ison lauman takana kuljetuksissa. Illasta takaisin tilalle ja saatoin olla onnellinen tästäkin työpäivästä ihanan harrastuksen parissa.                                                                                                                 

Valitettavasti kaikki loppuu aikanaan ja jälleen oli koittanut kotiin lähdön päivä, sunnuntai 7.5.  Viikko olisi vielä lomaa jäljellä ja Kiteellä olisin ollut, mutta porkkanana kotona oli jotain mitä en voinut vastustaa :)

SUURKIITOS MINNA  SANTERI  WÄINÖ LOTTA JA FARMIREKUN REKUT JA LAMPIT KOKEMUSRIKKAASTA KESÄLOMASTA.