Ripan debyytti EVL-luokassa ja muuta turinaa menneiltä viikoilta

Tokokoe 21.3. meni kyllä pisteiden puolesta yli odotuksien, vaikka suoritus itsessään ei vastannut tavoitetta. Oma jännitys näkyi taas Ripan tekemisessä ja siten varsinkin eka setin suoritukset kamalia. Toka setti jo ihan Ripan omaa tasoa. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että treenataan vähän ja esim ohjattu ollaan otettu treenin alle vasta jokin aika sitten kokonaisena liikkeen.
Tavoite oli rento suoritus, jossa tehdään asioita yhdessä. Ei niinkään välitetä sijasta, pisteistä vaan kunhan jää hyvä yhdessätekemisen fiilis. Tokaan settiin siis olen ihan tyytyväinen ja pienestä se jäi kiinni ykkönenkin :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=zIsMYn5QK4Q&feature=youtu.be

EKASETTI:
Luoksetulon aloitus ihan jees, Ripan häntä heiluu, mutta sitten odottelun lopussa haistelua ja haukotus. Stopit Ripan tasoiset, loppu pyrähdys sivulle voisi olla rivakampi. 9
Ruutuun lähetys oli ihan hepreaa. Ikkunasta heijastuva valo sekoitti koiran pään eikä focusoinut merkkiin ollenkaan saatika ruutuun. 0
Seuruussa olin itse liikaa liikkurin orja ja Ripa antaa siitä heti palautteen. Nyt treenillä yritetään vsatuuttaa koiraa seuruussa, jotta kontakti, paikka jne pysyy paremmin. 7
Ohjattu oli täynnä epävarmuutta liikkeen suorituksesta, mutta teki sen mietintämyssy päässä :) 8
TOKASETTI:
Tunnari oli rauhallista tuttua Ripaa 8,5
HN oli myös hyvin Ripamainen, nyt tosin ei äännellyt ja yökännyt metallille, vaikkakin ote ole todella löysä 9,5
Z (pahus) IHAN OMA MOKA kun sanoin tosi huonosti ISTU ja jäi seisomaan. Muuten tosi hyvä 6,5
Kaukot alussa aivan ihana kontakti ja maahan meno <3 Vähän valui eteenpäin seiso-maahan ja maahan-ylös vaihdoissa sekä hitaat vaihdot, muuten hyvät. Vaihtovälit kyllä tuskaisen nopeat 9
Istuminen 9 (teputtelua)
PM 10

Pisteet 237,5,
2. tulot
Ja iloinen mieli tokan setin suorituksista !!!

Meillä oli myös paikka 22.3. kokeeseen, mutta valitettavasti mikreeni nujersi ja jouduin jäämään kotiin - kyllä sapetti !

Nyt yritetään saada mahdollisimman paljon kisakokemuksia ja tietty treeniä alle ennen kesän loppua.

Agikisoissa käytiin Ojangossa BATin isännöimissä kisoissa su 29.3. Tuloksena Ripalle tosi kaaottinen hanatauki HYL ja pari hyvää kuulollaolo HYL, ei huono.

Paimentamaan päästiin pitkäperjantaina 3.4. Seutulaan Kristiinan oppiin, jossa Ripalle alkuun poispäinajoa ja mitä mitä koirahan meni kuin vanha tekijä (melkein). Eikä edes kehuttaessa katsonut taakseen. Sen verta epävarmuutta kuitenkin oli, että vähän pisti papanoita poskeen ja haisteli, mutta oli duunissa kokoajan. Tokassa setissä sitten Ruun kanssa vuorotellen hakukaaria ja nekin aukesi ihan kivasti muutaman toiston jälkeen ja stoppikin (odota) löytyi lopulta. Todella onnistunut päivä. Tokotreenit illasta vielä kruunaa päivän.

Viikonlopuilla on väli

On niitä viikonloppuja, jotka menee ihan vain ollessa vaikka onkin jotain tekevinään. Näistä viikonlopuista ei jää mitään muistettavaa. Rutiini viikonloppuja. Ei kyllä mitään turhia/jonnen joutavia, sillä näille viikonlopuille on kyllä suunnitelmia esim. auton sisäpesu, isompi siivous, koiran hieronta, itsensä hoitaminen. Lista on kyllä loputon. Näissä viikonlopuissa käy yleensä kyllä niin, ettei puoliakaan suunnitelmista tule toteutumaan, miksi ? Varmaan siksi että kaikki em. suunniteltu tekeminen on niitä "syvältä juttuja" :p joita välttelee viimeiseen asti.

Sitten on niitä viikonloppuja, jotka jättää ikimuistoisen jäljen mieleen ja sydämeen. Näillä viikonlopuilla on syvin sisältö. Näiden viikonloppujen jättämän tunnelman toivoisi kantavan läpi harmaiden päivien ja valaisevan synkimpääkin kautta ihmiselossa. Mistä nämä viikonloput syntyvät ? Se on tietty yksilöllistä, mutta minulle ne on jotain mitä tässä muutama mennyt viikkoloppu on ollut.

Paimennus on kyllä yks näiden viikoloppujen avain harrastus, jonka ympärille on kertynyt upeita ihmisiä koirineen. Yhteisiä päiviä upeissa ilmoissa. Hyvää ruokaa. Naurua. Koirakoiden kehittymisen ja onnistumisien seuraamista. Ilojen ja joskus myös pienten takapakkien jakamista. Kavereiden rohkaisun sanoja ja tsempitystä. Elämän parhautta.

Kausalassa ollaan käyty ahkerasti, jotta saadaan hyvät valmiudet ASCAn kisoihin Kiteelle elokuussa. Jos nyt niihin karkelohin mahdutaan mukaan. Tavoite on.
Samoin PAIM3 kisojen starttaus antaa oman haasteen treeneihin. Näitä ratasuorituksia on tarkoitus treenata Somerolla kevään ja kesän aikana.
Poispäinajo on mennyt eteenpäin, mikä tärkeintä, mutta vielä on PALJON tekemistä.
Hakukaarien alun avautumista kunnolla ja kaarella etäisyyden pysymistä ollaan treenattu Pukkilassa. Näissä myös eteenpäin ollaan menty ja voin olla tosi tyytyväinen koiraan.
Vielä kerran päästiin Sipooseen, sillä nyt siellä keskitytään karitsointiin, joten seuraava kerta menee pidemmälle kesään.

Paimennuksen saralla tämän kevään upein viikoloppu oli 14.-15.3. Kausala ja Pukkila reissu, jossa mukana Pohjanmaalta vierailijat. Kiitos koulutuspaikoille sekä kaikille paikalla olleille.
Jatkoa seuraa :D

Tokossa ollaan treenattu todella tunnustellen tulevia (21.-22.3.) EVL kokeita varten. En nyt missään nimessä halua rikkoa meidän fiilistä mitenkään, sillä juuri nyt se on jotain mitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Meillä menee tosi hyvin - ei siis liikeiden osalta vaan yhteistyö ja tekeminen on todella hauskaa ja mukavaa. EVL liikkeet on vielä osin kesken, mutta tällä fiiliksellä haluan kokeilla parit kokeet, vaikka Ripa juokseekin ruutuun ohjatussa jne - tekee siis "maisat" :D
Ripa on tosi aktiivinen kentällä ja kontaktihakuinen ja iloinen ja ihan vain positiivista !

Agilityssa jokunen kisa käyty, mutta HYL tuloksin. Kaikista jäänyt hyvä fiilis, sillä Ripa on pysynyt hyvin kasassa ja tehnyt hommia mun kanssa. Eli ei huono ollenkaan.

Toiminta viikonloppu 20.-22.2.

Perjantaina tokon lahnatreenailtiin tuttuja liikkeitä Lahnatreenit on kyllä ihan parasta - aina niin rento meininki ja tuntuu, että aina onnistuu <3 Tämä asenne kun olis kisoissakin niin itsevarmuus olis katossa, mutta ... :p

Lauantaina päästiin Kausalaan paimentamaan lampit ja ankat. Ripa ei kuunnellut yhtään / osannut vaihtaa suuntaa kesken suorituksen. Oli pikkasen nihkeetä.
Ulkona kovistelin ottoaitauksen lampien kanssa, jotka eivät vain suostuneet liikkumaan vaan jumis nurkkaan. Vähän liian varovasti meni ja haki ohjeita / tukee jatkuvasti. Ei myöskään hakenut ulkokatoksesta lampeja vaan tarvi minut tueksi - pöh.
Kovistelun jälkeen oli pikkasen parempi maneesissa.
Ankat olikin sitten tosi kivat. Ripa oli niiden kanssa aika liikkis ja koko vääntö lampailla unohtui saman tien, joten ihan hyvillä mielillä treenien jälkeen.

Sunnuntaina olikin vuorossa agikisat Kirkkonummella Niinun pienessä hallissa, johon ei juuri mahtunut odottelemaan saatika lämppäämään sisälle.
Hypäriradalle mentiin suoraan ulko-ovelta ja Ripa oli ihan tietämätön mikä maa-mikä valuuttaa tyyliin lajista. Lähdössä jo arvasin, ettei tuosta mitään tuu. Pari estettä mentiin yhdessä ja sitten karkas koira lapasesta - ei siitä sitten sen enempää.
Toka rata oli jo paljon parempi ja saatin 5 yhden harmillisen riman tippumisesta, jota ilman oltaiskin oltu toka, aika -12,66, etenemä 4,46. Sija 7.
Kolmas rata oli tosi kiva ja ansakohta oli meidän turmio. HYL ei haitannut, koska muuten mentiin tosi hyvin yhdessä ja Ripa suoritti hyvin kaikki.
Eli todella tyytyväinen koirakko jätti Kirkkonummen taakseen ja itsearmuus nollasuoritukseen kasvoi TOSII paljon.  

Tällä viikolla myös vahvistui, että Ripasta on jälleen tulossa iskä <3

Ps. Ai niin. Jos joku ihmettelee miksei ole taaskaan videota, niin Nea kyllä yritti kuvata mutta Joku repi hihnassa siihen malliin että kuvissä näkyi VAIN joko kattoa tai lattiaa :D Eiks ole hyvä syy !

Tapahtunut 29.1.-16.2.

Ripa ei onneksi jäänyt kaipailemaan Diran perään vaan aloitti viikon ihan normitoihuilla.

Torstaina 29.1. AGItreeneissä en itse kyennyt ohjaamaan Ripaa vanhan polvivamman takia, mutta kulki tuo Ripa Sarinkin kanssa hyvin. Alkuun vähän tarkkaili missä olen, mutta kun rentoutui kulki hyvin Sarin ohjauksessa. Kiitos Sari Ripan ohjauksesta.

Perjantaina 30.1. LahnaTOKO:ssa agendassa oli

1)    Tunnaria siten, että minulle ilmoitetaan heti, kun ottaa oman. Seison itse lähellä tunnareita, jotta saan palkattua ja vahvistettua koiraa tehtävässä.

2)    Luoksetuloa siten, että joku kuuntelee piippaako odottaessa. Ripa vähän lysähtää/haukottelee odotellessa, onko vinkkejä kuinka Ripan saisi pidettyä "virkkuna" odotuksen ajan ? Sama toistuu ruudussa ja pm:kin

3)    Seuruu ilman piippiä.

Tunnari mennyt hiukka epävarmaksi ja nyt otetaan tunnarikuuri. Pe treenit meni vielä vähän haparoiden, mutta lisätty kotitreeni eli ”kapula töihin mukaan ja piilotus kotimatkalla ja lenkillä etsitään” tuottanut tulosta.

Luoksetulossa ei piipannut. Ilokseni huomasin, ettei Ripa juurikaan ennakoi stoppeja J

Seuruun piipit olleet viimeaikoina vain askelsiirtymissä. Äänen tulessa Ripa häädetään ja aloitetaan piippi-kohdasta uudestaan. Jos menee ilman piippiä, ei palkkaa vaan hillitty suullinen kehu. Jos suullinen kehu on liian iloinen, tulee piippi heti takaisin. Esim. hyvä-sana on huono, mutta oikein-sana parempi pitämään piipin pois. On se tarkkaa !  

La 1.2. PAIMENNUSta Sipoossa Ripa ei antanut lampien varsinkaan pässin viedä itseään narussa vaan otti heti ohjat tassuihin. Näytti erittäin päättäväisesti kenen pillin mukaan mennään - ja pässi meni, ei kyseenalaistanut enää kertaakaan. Muuten oli vähän vaisu näytös; kaaret vajaat ja vähän haluton poispäinajoon. Syy ? 

Seuraavan viikon alku oli yhtä lepoa, koska itse olin kiinni seuran rahastonhoitajan tehtävissä. Ripa jäi vähälle treenille tunnaritreeniä lukuunottamatta, joka menikin onnistuneesti. Kotimatkalla piilotettu tunnari löytyi hankalistakin paikoista ja Ripa oli todella riemuissaan yllättävistä löydöistä.  

Perjantaina 6.2. LahnaTOKO:ssa agendassa oli 

1)     Tunnari

2)     Kaukot

3)     Seuruuta häröillä

Tunnari oli parempi kuin viimeksi, vaikka tunnareita oli paljon sekalaisessa kasassa. Kotitreenit siis auttanet. Hyvä !

Kaukoihin haluan terävät ja nopeat vaihdot varsinkin maahan ja istu. Saanko niitä ikinä on sitten ihan eri juttu. Läheltä toimii, mutta välimatkan kasvaessa tekee hitaasti. Töitä töitä siis.

Seuruu on ihan kivaa nykyään ja se näkyy Ripan hännän ilmeestä – heiluu heiluu. Tästä on tullut yksi Ripan mieli liikkeistä.   

La 7.2. AGIkisat Lahdessa  

Ei todellakaan mitään ihmeellistä mainintaa 2 X HYL.

Sisun kanssa kirmattiin tuloksella 5 sijalle 3. Nea sai SERTin Jokun kanssa. Eli kokonaistulos oli hyvä.

Nyt seuraavia kisoja kohti.  

Su 8.2. AGItreenit 

Palauttavat agitreenit, joissa läpikäytiin la kisan ongelmakohtia esim. vaikea keppikulma. Oma polvi jälleen oireili, joten Nea juoksi Ripan kanssa. Eka vienti meni ansaputkeen, mutta jo seuraava onnistui. Loppuun vielä setti serpentiiniä ja välistävedot kolmen esteen verran. Onnistuuhan nuokin jos vain itse ohjaa hyvissä ajoin. J

Maanantain 9.2. TOKO Ahkerat tokoilijat-ryhmätreeni

Vihdoinkin päästiin mukaan näihin treeneihin. Pari ekaa kertaa jäi väliin Kiteen matkan ja astutuksen takia.

Agendassa
Pääaihe: Kuuntelu/häiriöharjoitus ryhmässä – hyppy, kierto
Omatoimi: Perusasento, sivuaskeleet, peruutus
Meillä oli tosi hyvät treenit; Ripa oli iloinen ja aktiivinen koko tunnin. Vaikka pääaihe olikin uusia tokoliikkeitä myötäilevä ja uusi liikesarja, selviytyi Ripa siitä hyvin. Myös samanaikaisesti vierekkäin SannaT ja Hildan kanssa tekeminen ei häirinnyt.
Omatoimitreenikin meni hyvin häntä heiluen.

Torstaina 12.2. AGItreeneissä rata oli aikas hankala ja pitkä 30 estettä. Dementoituva ihminen ei voi muistaa edes numeroituna näin pitkää rataa :p Yritin Ripalle vähän erikoisia ohjauskuvioita, jotka ei ollut Ripan eikä kouluttajan mieleen – no ei kyllä minunkaan. Epätoivoisena sitä vaan yrittää kaikkensa. Pätkissä saatiin ihan hyvä rataa tehtyä ja siihen oli tyytyminen tällä kertaa.  

Perjantaina 13.2. LahnaTOKO:ssa agendassa oli

 

1)     Ohjattu

2)     Tunnari

3)     Itsenäisesti ruutu, seuruu, kaket …

Ohjattua vielä autetaan paljon ja haetaan varmuutta liikkeeseen. Merkille menoon halutaan vauhtia, merkin paikka alkaa olemaan jo ihan jees. Palautuksiin myös vauhtia ja ne suorat eteentulot. Eli liikettä pilkotaan vielä pitkään.

Tunnari meni nyt ihan jees. Treenit ei ole mennyt hukkaan.
Omatoimiset liikkeet sujui tason mukaisesti.

La 14.2. PAIMENNUSta Pukkila

Tulihan tässäkin lajissa tehtyä mahalasku (jälleen?). Todettakoon, että sen verta ketutti, että ajattelin olla ihan hiljaa hetken, mutta aloitinkin kuivaharjoittelutreenit eilen (17.2.). Jotenkin en vaan anna periksi, etteikö ne kaaret ja stopit joskus toimis.
Nyt keskitytään kaaren aloitukseen: ensin OUT, jolloin Ripa peruuttaa (voisi oppia tarjoamaan) ja siitä sitten hakukaarelle, joka kantaisi lampaiden taakse asti niin ettei Ripa vaikuta lampaisiin eli etäisyyden tulisi olla riittävä. Helpommin sanottu kun tehty, mutta yritetään.  

La 15.2. AGIkisat HSKH Ojanko

Tuomari Janne Karstusen radat ei vaan sovi meille. Jotenkin ne ei istu, sillä heti tutustumisessa jo huomaan ettei mene hyvin. Vai onko tässä jokin psyykkinen juttu ?

Anyway myös tällä kertaa epäonnea (=erittäin huonoa ohjausta) ja tuloksena  2 X HYL.
Eka rata vielä meni suht ok ja Ripa kulki ja meni sinne mihin ohjasin eli neljäs este ansaesteelle, mutta toinen rata oli jo ihan kuutamoa alusta asti ja turhauduin.
Josko sitten tsemppais 22.2. Kirkkonummella.

Maanantain 9.2. TOKO Ahkerat tokoilijat-ryhmätreeni

Pääaihe: Kuuntelu/häiriöharjoitus ryhmässä – kaukot, luoksetulo     

Omatoimi: Ohjatun suunnat
Pääaiheen toteutus: Kolme koirakkoa paikkamakuun aloituksen omaisessa rivissä, josta eka (Ripa) teki kaukot, toka (SannaT+Hilda) luoksarin ja kolmas (Ina+Örkki) alemman luokan pm. Eka R oli kaukoissa, jolloin tuijotti vain tokan ohjaajaa (Sannaa) eikä tehnyt juurikaan mitään. Luoksetulossa ei lähtenyt mihinkään. Eli Ripa jäätyi ihan total. Todella yllättävää ja surullista, mutta jälleen tiedetään mitä treenataan. Ohjatun suunnissa myös väistyi noutokapulan lähellä olevaa toista koirakkoa, mutta vaatimalla tekee ihan hyväksyttävän suorituksen !

 

 

 

Ripa ja Dira 26.-27.1. IN LOVE

Jälkikasvua saadaan taas odotella Ripalle, kun Ripa ja Dira kohtasivat onnellisten tähtien alla 26.-27.1.

Astutus x 2 sujui tosi hyvin heti maanantaina. Ripa on herrasmies ja osaa liehitellä naaraat.

Katsotaan millaisia pentusia tulee :)  Odotusarvo on SUURI !

Potoskavaara, Kitee 17.-25.1.

Tätä reissua olin odottanut viime kesästä lähtien, kun asiasta alustavasti emännän kanssa sovittiin. Ajatuksena oli että olisin tilalla viikon, jolloin isäntäväki pääsisi rentoutumaan jossakin muutamaksi päiväksi. Minä huolehtisin talon lämmityksestä, koirista ja lomittajaa auttaisin lampien ja hiehojen kanssa sen verta mitä osaisin.

Täpinöissäni lopetin työt ajoissa perjantaina 16.1. ja lähdin ajamaan kohti Lappeenrantaa Nean luokse, jossa olin yhden yön ja jatkoin matkaa la aamupäivästä. Perille saavuin iltapäivällä ja heti illasta käytiin läpi navetan töitä mm. vedet ja rehut sekä Tessulan hommia mm. koirien ruokajärjestelyt. 

Talon koirakokoonpanossa oli tapahtunut pieniä muutoksia sitten kesän, joitakin oli lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Tutut Sisu, Pomo, Feidu, Tess, Nössö ja Aku. Uudet Heili ja Nikki, 

Navetassa oli noin 80 lampia ja jokunen hieho.   

Aamut alkoivat koirien ruokinnalla (juotoilla) ja noin 1,5 tunnin jälkeen ulkoilu. Lievemmillä pakkasilla päästiin ulkoilemaan potkukelkalla 5-10 km lenkkiä. Nikki veti kelkkaa, joten juurikaan jalkatöihin ei tarvinnut vauhdin takia vaivautua. Sitä vastoin luulin kenkien pohjien kuluvan puhki vauhtia jarrutellessa - ihan liian kovaa kyytiä cityladylle :) Yhdellä kelkkaretkellä sattui ikävä urosten Sisun ja Pomon välinen tappelu, minkä seurauksena vein Pomon lääkäriin ja päähän tuli noin 10 tikkiä. Sisu puri Pomon poskeen palkeenkielen ja otsaan vekin. Sisu pääsi yhdellä kumuriosumalla. Tämän jälkeen kelkkaretkeläiset valittiin tarkasti. Kun pakkanen kohosi yli 20 asteen, ulkoiltiin treeniaitauksessa ja pihalla juosten.    

     

Koirien ruokailun ja ulkoilun välillä kävin navetassa vaihtamassa/lisäämässä lampeille vedet ja auttamassa lomittajaa rehujen laitossa sekä pehkujen levityksessä. Ripa oli aina mukana. Ripan homma oli siirtää lampit pois jaloista, kun töitä tehtiin. Pehkujen levitys hiehoille ja hiehojen siirto pois tieltä oli JÄNNÄÄ. Ripa vähän ahdistui kun laitoin maahan ja viimeiseen asti maassa pysyi, vaikka muutama hieho uteliaisuuttaan tulikin ihan iholle haistelemaan kummajaista. Luvan saatuaan ajoi hyvin hiehot omille sijoilleen. Olin yllättynyt Ripan rohkeudesta toimia hiehojen kanssa.

Joskus päivällä oli aikaa ihailla maisemia ja katsella emännän treenailua koirien kanssa. Myös Ripa pääsi treenailemaan ja kerran treenasin Aku-pojankin kanssa. Siistii !
Ripan kanssa tehtiin pääasiassa hakuja treenikentän päästä toiseen. Vasen onnistui hyvin, mutta oikealle lähetettäessä leikkasi aina linjan ennen lampaita. Kun autoin asettumalla itse Ripan ja lampaiden väliin niin sain annettu enemmän painetta oikealla ja löytyihän se hakukaari sieltäkin. Vasen on aina ollutkin vahvempi, joten sitä oikeata tulee vain työstää.

Illasta oli ohjelmassa vastaavat koirien ruokkimiset ja navettatyöt kuin aamusta. 

Pimeys laskeutui aikaisin, joten illat kului sisällä Wäinö-pojan seurassa.

Viikko kului ihan super vauhtia ja valitettavasti paluu arkeen koitti ihan liian pian. Lohdutuksena on odotus kesästä ja paluusta Potoskavaaralle.

Kiitos jälleen Minna, Santeri, Wäinö ja Lotta !!

Vuosi vaihtui ja alkuvuosi kiireän puoleinen

Joulukuussa ehdittiin vielä paimentamaan Somerolle 27.12. pidemmän kaavan mukaan ja Lahdessa käytiin agility-kisoissa. 28.12. Agikisat meni loistavasti, sillä Ripa sai ensimmäisen LUVAn 2. luokan kisoista sijalla 3.

Tammikuu alkoi milläs muulla kuin paimennuksella Sipoossa la 3.1. ja su 4.1. sekä Somerolla ti 6.1. Lauantaina 10.1. kisailtiin agilitykisoissa Ojangon Koiraurheilukeskuksessa peräti 9 startin verran, sillä myös Sisu ja Ruu osallistui. Tuloksena tuli Ruulle 2xLuva ja 5 kiellosta. Sisulle 2x0, hyl ja Ripalle 5 ja hyl. Eli loistava saldo :)

Viikko 3 oli puhdas lepoviikko, sillä viikko 4 oli pyhitetty Kiteelle <3