Kiteen viikot 21-23

Pitkään piinannut odotus palkittiin viimein lähtöpäivällä 16.5. la. Tavaraa oli tällä kertaa muutama kassi enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, sillä säät eivät olleet yhtä suotuisat alkukesästä eikä ennustus luvannut yhtään hellepäivää. Silti varauduin myös helteeseen mutta ennen kaikkea viileään alkukesään. 

Kassit ja Ripa valmiina kolmen viikon lammasfarmi viikolle.

Eka laidun päivä vasta 19.5, sillä sää on ollut tähän asti meitä vastaan. Ihan kaatosateessa ei laitumelle sentään lähdetä :)  Onneksi on ollut muuta hommaa mm päästiin Ripan kanssa demo-koirakoksi lapinkoirien koulutuspäivälle. 

Saksiparit rivissä. Mukana talon koira Faith johon voi todellakin luottaa.

Keskiviikkona 20.5. oli selvästi muuttolintujen ylilento. Vastaava määrää en ole eläessäni nähnyt. Juuri kuin edellinen auraparvi oli hävinyt kuului jo seuraavan voimakas ääni. Harmi kun kuvaa ei saanut. 

Ripa vartioi laumaa

***

Tapahtuipa yhtenä (24.5.) aamuna eikä siitä ole kovinkaan kauan Hymiö wink kun laitumelle lampaita vein: Ihana aurinkoinen aamu (6 astetta) vaikkakin tuulinen. Ihan normi aamutoimet ja lampit rännin kautta lampolasta ulos. Aivan ihanaa ja sujuvaa, Ripa työskenteli erinomaisesti työntäen lampeja ränniin. Olihan se tuttua puuhaa aiemmista aamuista. Lampit soljuivat rauhallisesti rännin kautta ulos. Sitten sitä vain kävi niin ihan ohi käsikirjoituksen, että kolme karitsaa eksyi emoistaan ja palasivat sinne missä olivat emonsa viimeksi nähnyt eli lampolaan. Nooh niitä siinä hakiessa muu lauma kirmasi jo pitkällä laitumella eikä emojen ääni tavoittanut kuin yhden. Jäljelle jäi siis kaksi pikku karitsaa, joita en sitten paimentamalla saanut laumaan enkä jaksanut niitä molempia kantaa eikä koirakaan hakenut jo silmän kantamattomiin kadonnutta laumaa. Ei auttanut kuin kutsua ratsujoukot apuun. Suurkiitos Leena. Kaksi pientä paimenta kaksi karitsaa kainalossa ja koirat jaloissa lähti lauman etsintään. Kävely ihan avoimen laidun alueen päähän ei hämmästyksekseni tuottanut tulosta. Lauma oli siis kadonnut metsään, josta ei kuulunut edes pihaistua mää mää. Kaukana olivat. Lähdin sitten Faith ja Ripa seurana laumaa etsimään. Leena jäi rimpuilevien karitsoiden kanssa odottelee. Täytyy myöntää että pieni epäusko alkoi nousta pintaan kun mitään ei kuulunut vaikka kuinka kävelin metsässä eteenpäin. Onneksi alue (ISO) on aidattu, mutta aita on vain hidaste päättäväiselle laumalle. Faith oli ainut toivo. Koiran määrätietoinen eteneminen antoi uskoa lauman löytymisestä ja nyt kyllä kannatti luottaa koiraan, sillä yhtäkkiä yhden mättään takana oli lauma. Metsälaitumen viimeinen nurkka. Helpotus ! Hölmistynyt lauma nippuun ja menoksi. Kovaa ei voinut edetä jotta karitsat jaksaisi ja jottei lauma enää erkane. Kärsivällinen Leena odotti karitsoiden kanssa ja johan oli iloinen jälleen näkeminen emon kanssa. Tässä vaiheessa selässäni virtasi Niagaran putous, saappaissa oli Saimaa ja deodorantti oli kerta kaikkiaan vain tahra paidassa. Oiva esimerkki miten 15 min hommasta saa elämään extreemiä noin tunnin verran. Huoh !

***

 Muutamaa pikku karitsaa tuli syöttää pari kertaa vuorokaudessa. Maidot oli myös laitumella mukana. Valkoinen pikkukaritsa sai nimekseen Ahmed-Ahne ja oli nimensä veroinen, toinen oli musta  valkoinen läimäre otsassa nimeltään nro 28 ja kolmas oli vain pikkumusta.

Wäinö on oiva pikkuapulainen iltasyötössä.

25.5.2015 Laumat yhdistetty. Laitumella nyt 1 + 2 + 190

Karitsojen nestehuolto pelaa laitumellakin

27.5. ajettiin pyörillä treenilampit noin 6 km päähän laiduntamaan. Ajomatka sisälsi metsää, niittyä, metsätietä, ajotietä. Koirat (Faith ja Heili) olivat aivan uskomattomia - en voinut muuta kuin ihailla niiden työskentelyä. 

Laitumella ison ryhmän kanssa ja nyt trion kera. Omat eväät, juomat ja karitsoille maitoa repussa. Niin ja aurinko paistaa vaikka klo 6 satoi kaatamalla. Eilen illalla maailmaan putkahti myös 6 uutta koiran pentua. 

Aku, Faith ja Ripa

31.5.Läheisriippuvaiset

Kuukausi vaihtuu maanantai 1. kesäkuuta

Aamu alkoi isompien karitsoiden punnauksella. Sitten lähdettiin laitumelle, johon lopulta päästiin pikkasen kiertoteitse. Lampit kun jääräpäisesti menivät ensin väärälle laitumelle ja oikaisu=neuvottelu kesti tovin. Lopulta onneksi oikeaan paikkaan. Koirat meni heti uimaan ja Ripa päätti kuoruttaa uinnin jälkeen itsensä mullalla, joten taas uimaan. Sen jälkeen pien läheisriippuvuus-tauko, johon Tess ei halunnut osallistua. Tauon jälkeen pikku homma ja jälleen oli läheisyys paikallaan. Aurinko paistaa mutta tulee kovaa, mikä viilentää ilman, joten helleasut jäänyt laukun pohjalle tänä kautena. No toistaiseksi ei ainakaan sada, mutta ke lähtien on sitten sitäkin luvassa.

Kesäkuun 3. siirrettiin pyörillä takaisin treenilampit 6 km takaa. Illalla olikin luvassa monipuolista treeniä.

Sataa Paistaa Sataa Paistaa, johan on kelit ja hurjasti itikkaa kesäkuun 4. päivänä 

Perjantaina 5.5.ns tulikastepäivä: lähdettiin aamun tuttipullo juoton jälkeen vain Ripan kanssa kuljettamaan laumaa. Jäätiin toistaiseksi tilan laitumen liki eikä menty 2.5 km päähän metsäreittiä. Metsässä lauma olisi saattanut levitä eikä Ripa mahdollisesti olisi selviytynyt yksin. Lähilaitumelle siirtyminen meni kuitenkin mallikkaasti. Toivoin ettei lauma säikkyisi sillä Ripan vauhti/motivaatio/vaistot tuskin olisi riittänyt lampaiden eteen juoksuun, vaikka Ripan oma-alo olikin kasvanut sekä varmuus työskentellä ison lauman takana kuljetuksissa. Illasta takaisin tilalle ja saatoin olla onnellinen tästäkin työpäivästä ihanan harrastuksen parissa.                                                                                                                 

Valitettavasti kaikki loppuu aikanaan ja jälleen oli koittanut kotiin lähdön päivä, sunnuntai 7.5.  Viikko olisi vielä lomaa jäljellä ja Kiteellä olisin ollut, mutta porkkanana kotona oli jotain mitä en voinut vastustaa :)

SUURKIITOS MINNA  SANTERI  WÄINÖ LOTTA JA FARMIREKUN REKUT JA LAMPIT KOKEMUSRIKKAASTA KESÄLOMASTA.

Huoltotoimia, lepoa ja treeni sekä tokokeet

Ripa pääsi pitkän (liian pitkän) välin jälkeen fyssarille 6.5. Rentoutui hyvin ja kesti käsittelyn hyvin. Ei kuitenkaan pahemmin ollut jumissa, mutta seuraava huoltopäivä tilattiin heti heinäkuun alkuun. Pari päivää huilittiin ja selvästi Ripa oli vähän "kipeä" huollon jälkeen. Huilin jälkeen taas entistä ehompi.

Äitienpäivänä 10.5. oltiin varattu Somerolle FCI ratatreenit Peten opissa. Kolmannen luokan treeneissä oli viisi koirakkoa ja treenit hankalassa paikassa kitukasvuisten mäntyjen joukossa, ojan ylitys, laidunnus sekä vartiointi ja häkitys. Vikassa radassa otto isosta aitauksesta ja lampaille ojan ylitys koiran voimasta. Ripa selviytyi kaikista tehtävistä todella hyvin ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin. Näin hyviä treenejä en muista tehneeni Ripan kanssa.
Poispäin ajo männikössä onnistui ihan nappiin, lampaiden siirto laidun osioon poispäin ajaen ja häkitys myös ihan napiin. Vartioinnissa ei focus ollut täysin lampaissa, mutta sain idean kuinka sitä kehitetään. Myös karkaavan lauman haltuunotto sujui vaikkakin muutaman yrityksen kautta, mutta lopulta painostuksella laajalla hakukaarella ihan nappi suoritus.

Alkuviikko 11.-13.5. treenattiin tokoa hyvän mielen treeneissä, sillä Harri Laisin tuomaroimat tokokokeet helatorstaina Lohjan pylväs hallissa.
Istuminen 9 (haisteli vähän)
PM 10
Seuruu 8 (juoksuosuudessa irtautuu)
Z 9
LT 8,5 (maahan pysäytys liian myöhään, ohjaajan virhe)
Ruutu 8,5 (vauhtia saisi olla enemmän)
Ohjattu 0 (toi kaikki kapulat :D )
Metalli 8 (yök yök)
Tunnari 7 (pudotti tunnarin mun varpaille - oho !)
Kauko 8,5 (ohjaaja ei ymmärtänyt näyttötaulun asentoja - ups !)
YHT 245 p, sija 3/10  !!!
Vaikka alkuun jännitin TODELLA paljon, pystyin rentoutumaan heti kehään mennessä. Ripa ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta rentoa menoa ja fiilis oli hyvä. Saatiin kehuja seuruusta ja varsinkin Z-osuudesta.
Illalla vielä palautustreenit, joissa Ripa ihan tulessa - ihme ja kumma KAIKKI onnistui niin kuin aina kotitreeneissä !

Nyt treenitauko ja paimennustyöt kutsuvat kolmeksi viikoksi. Niihin tunnelmiin palataan.

Kotiin kun tullaan niin perhe kasvaa uudella jäsenellä <3 

PÄHKÄHULLUN RIPAN JÄLJISSÄ

                                                                     Fotos by Outi Vataja

Kivaa yhdessä puuhastelua kuukauden takaa

HAU:n agikisoissa käytiin 3.4. ottamassa jälleen 2 X HYL. Tais kertaalleen lähteä lapasesta :D
Seuraavana päivän mentiin sitten HSKH:n tehiksen järjestämiin treeneihin, jossa koira kulki kuin unelma <3 Lämmitti kummasti sydäntä, kun EDES treeneissä onnistui ja sai kouluttajalta positiivista palautetta ja kannustusta.

Maanantaina 6.4./13.4./20.4./27.4. oli jälleen tokokoulutukset, mitkä meneet tosi hyvin härötreeneineen nihkeän alun jälkeen. Kokeisiinkin olis tarkoitus mennä eli ihan kiva tunne on jäänyt treeneistä.

Su 12.4. taas yritystä HSKH:n agikisoissa tuomarina Anne Savioja, joka ekalla radalla kehui Ripaa kesken ratasuorituksen, kun suoritti NIIIIN loistavan itsenäisen puomin - kepeille kyllä piti mennä eli taas HYL. Toka rata oli ihan yleisön viihdyttämistä, kuulin kentän laidalta kuitenkin ihanaa kannustusta "loppuun asti, mene loppuun asti" ja niinhän sitä mentiin. Radalla menimme kolme siis kolme viimeistä estettä yhdessä. Siihen asti Ripa olikin suorittanut esteet ihan itsenäisesti, huoh !
Pää pensaaseen.

Tokoa treenattiin vkolla 16 useana päivänä, sillä kokeet olivat tulossa 3.5. Nyt piti panostaa !

Paimennus su 19.4. mahtui myös treeneihin. Hakukaaret oli ohjelmassa ja kyllä koira osaa kunhan vain itse olen selkeä ja looginen ja REAKOIN AJOISSA.

La 25.4. lähdettiin Hattulaan agilityn ulkokisoihin upeassa ilmassa. Mukana oli Ruu III-luokassa ja Sisu ja Ripa II-luokassa. Pahuksen polvituki jäi kotiin, mutta onneksi Sari S. oli paikalla ja suostui juoksemaan Ripan kanssa, täten sain pikkasen jaettua rasitusta. Sarille ja Ripalle eka radalla virhe jo ennalta arvioituun paikkaan ja HYL. Toka olikin jo parempi ja tulos 10 sekä yliaikaa, kun koira taas lähti omille teilleen. Todella hyvin meni, sillä koirakolla ei yhteistreenejä alla. Toivottavasti Sari nähdään puikoissa uudestaankin.

Su 26.4. Sporttihallilla pankin järjestämä agikoulutus Ripalle ja Ruulle. Olihan hyvä ja silmät avaava koulutus. Noin kun sen sais sujumaan niin O´la !

Vielä su 26.4. illasta piti lähteä canicross lenkille ja siinä se polvi sitten sai liikaa. Nyt yritetään saada polvi kondikseen kotikonstein, jotta vielä voidaan juosta. Harmittaa kyllä todella.

Vappuviikonloppu oli yhtä harrastamista I LIKE !!
To 30.4. toko lahnatreenit Ojangossa. Taas hyvä fiilis tekemisestä.
Pe 1.5. Ranch-kisat Seutulassa, luokka III (vähän haastetta elämään). Todella haasteellinen rata pitkän poispäin ajon kera. Ripa oli aika riehakas, mistä olin ihan iloinen ja vähän tai siis paljonkin itse Ripan tekemistä estelin. Jos mieliala olisi ollut astetta rauhallisempi, olisimme varmaan onnistunut paremmin. Nyt hikiset 40/100 pistettä, mutta palkintopallisija sillä ainut III-luokan osallistuja. Ja todella hyvät palkinnot, kiitos Primal Sense Farm !

La 2.5. paimennusta Pukkilassa, jolloin kouluttaja Kristiina antoi palautetta Ranch-kisoista. Juurikin sanoi että "mitä estät koiraa ?" Samoin huomattin, että koira käy kuumana näyttäen sen vain piippaamalla, joten nyt kiinnitettiin koiran mielentilaan huomio ja kas kun mielentila saatiin kuntoon, niin johan alkoi kaikki osa-alueet mennä vähintäänkin tyydyttävästi, jihaa !
Niin ja puhumattakaan siitä, että ohjaaja ymmärsi olla looginen eli nopea reakointi virheeseen, palaute ja uusi käsky kiltillä äänen sävyllä. Käskysanat eivät voi olla vihaisia, huomatus väärään toimintaan on oltava tarpeeksi painokas.

Su 3.5. tokokoe Herttoniemessä kaiken ym tekemisen jälkeen vähän jännitti koiran jaksaminen ja motivaatio tekemiseen, mutta minulla olikin tarkoitus kuormittaa koiraa ja katsoa miten menee. Kuten myös siten että eka setti (tunnari, hp, ohjattu ja kauko) mentiin ihan normi asenteella, joten olen normisti kisoissa mennyt.
Nooh, tuloshan oli sen tasoinen: tunnari 0, hp 0, ohjattu 0 ja kaukot 6.
Tokaan settiin muutin asennetta; leikin ennen kehään menoa, nostatin oikein kunnolla, olin iloinen, autoin koiraa, luotin koiraan, palkkasin sosiaalisesti reilummin: Z 8, seuruu 7, ruutu 7 ja lt 7,5,  Eli saatiin ihan pisteitä Timo Pussiselta.
Opinkohan jotain ? Sen näkee 14.5. kokeissa. On tämä vaan kiva laji. Ai niin se seuruu oli muuten meidän paras kisaseuruu ikinä.
Kiitos lahnat ja ystävät tsempaamisesta ja huomioista !

Ma 4.5. tokotreenit Ojangossa ja Ti 5.5. tokon lahnatreenit Jokivarren kentällä. Normi setti ja pallon heittoa, pääasiassa pallon heittoa. Onnistu se ohjattu kyllä hyvin - vauhdilla <3
Kyllä se Ripa osaa. Pikku hiljaa treenissä alkaa löytyä sitä vauhtia mitä olen etsinyt koiraan pari vuotta. Vauhti löytyy pallosta :o

Ripan debyytti EVL-luokassa ja muuta turinaa menneiltä viikoilta

Tokokoe 21.3. meni kyllä pisteiden puolesta yli odotuksien, vaikka suoritus itsessään ei vastannut tavoitetta. Oma jännitys näkyi taas Ripan tekemisessä ja siten varsinkin eka setin suoritukset kamalia. Toka setti jo ihan Ripan omaa tasoa. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että treenataan vähän ja esim ohjattu ollaan otettu treenin alle vasta jokin aika sitten kokonaisena liikkeen.
Tavoite oli rento suoritus, jossa tehdään asioita yhdessä. Ei niinkään välitetä sijasta, pisteistä vaan kunhan jää hyvä yhdessätekemisen fiilis. Tokaan settiin siis olen ihan tyytyväinen ja pienestä se jäi kiinni ykkönenkin :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=zIsMYn5QK4Q&feature=youtu.be

EKASETTI:
Luoksetulon aloitus ihan jees, Ripan häntä heiluu, mutta sitten odottelun lopussa haistelua ja haukotus. Stopit Ripan tasoiset, loppu pyrähdys sivulle voisi olla rivakampi. 9
Ruutuun lähetys oli ihan hepreaa. Ikkunasta heijastuva valo sekoitti koiran pään eikä focusoinut merkkiin ollenkaan saatika ruutuun. 0
Seuruussa olin itse liikaa liikkurin orja ja Ripa antaa siitä heti palautteen. Nyt treenillä yritetään vsatuuttaa koiraa seuruussa, jotta kontakti, paikka jne pysyy paremmin. 7
Ohjattu oli täynnä epävarmuutta liikkeen suorituksesta, mutta teki sen mietintämyssy päässä :) 8
TOKASETTI:
Tunnari oli rauhallista tuttua Ripaa 8,5
HN oli myös hyvin Ripamainen, nyt tosin ei äännellyt ja yökännyt metallille, vaikkakin ote ole todella löysä 9,5
Z (pahus) IHAN OMA MOKA kun sanoin tosi huonosti ISTU ja jäi seisomaan. Muuten tosi hyvä 6,5
Kaukot alussa aivan ihana kontakti ja maahan meno <3 Vähän valui eteenpäin seiso-maahan ja maahan-ylös vaihdoissa sekä hitaat vaihdot, muuten hyvät. Vaihtovälit kyllä tuskaisen nopeat 9
Istuminen 9 (teputtelua)
PM 10

Pisteet 237,5,
2. tulot
Ja iloinen mieli tokan setin suorituksista !!!

Meillä oli myös paikka 22.3. kokeeseen, mutta valitettavasti mikreeni nujersi ja jouduin jäämään kotiin - kyllä sapetti !

Nyt yritetään saada mahdollisimman paljon kisakokemuksia ja tietty treeniä alle ennen kesän loppua.

Agikisoissa käytiin Ojangossa BATin isännöimissä kisoissa su 29.3. Tuloksena Ripalle tosi kaaottinen hanatauki HYL ja pari hyvää kuulollaolo HYL, ei huono.

Paimentamaan päästiin pitkäperjantaina 3.4. Seutulaan Kristiinan oppiin, jossa Ripalle alkuun poispäinajoa ja mitä mitä koirahan meni kuin vanha tekijä (melkein). Eikä edes kehuttaessa katsonut taakseen. Sen verta epävarmuutta kuitenkin oli, että vähän pisti papanoita poskeen ja haisteli, mutta oli duunissa kokoajan. Tokassa setissä sitten Ruun kanssa vuorotellen hakukaaria ja nekin aukesi ihan kivasti muutaman toiston jälkeen ja stoppikin (odota) löytyi lopulta. Todella onnistunut päivä. Tokotreenit illasta vielä kruunaa päivän.

Viikonlopuilla on väli

On niitä viikonloppuja, jotka menee ihan vain ollessa vaikka onkin jotain tekevinään. Näistä viikonlopuista ei jää mitään muistettavaa. Rutiini viikonloppuja. Ei kyllä mitään turhia/jonnen joutavia, sillä näille viikonlopuille on kyllä suunnitelmia esim. auton sisäpesu, isompi siivous, koiran hieronta, itsensä hoitaminen. Lista on kyllä loputon. Näissä viikonlopuissa käy yleensä kyllä niin, ettei puoliakaan suunnitelmista tule toteutumaan, miksi ? Varmaan siksi että kaikki em. suunniteltu tekeminen on niitä "syvältä juttuja" :p joita välttelee viimeiseen asti.

Sitten on niitä viikonloppuja, jotka jättää ikimuistoisen jäljen mieleen ja sydämeen. Näillä viikonlopuilla on syvin sisältö. Näiden viikonloppujen jättämän tunnelman toivoisi kantavan läpi harmaiden päivien ja valaisevan synkimpääkin kautta ihmiselossa. Mistä nämä viikonloput syntyvät ? Se on tietty yksilöllistä, mutta minulle ne on jotain mitä tässä muutama mennyt viikkoloppu on ollut.

Paimennus on kyllä yks näiden viikoloppujen avain harrastus, jonka ympärille on kertynyt upeita ihmisiä koirineen. Yhteisiä päiviä upeissa ilmoissa. Hyvää ruokaa. Naurua. Koirakoiden kehittymisen ja onnistumisien seuraamista. Ilojen ja joskus myös pienten takapakkien jakamista. Kavereiden rohkaisun sanoja ja tsempitystä. Elämän parhautta.

Kausalassa ollaan käyty ahkerasti, jotta saadaan hyvät valmiudet ASCAn kisoihin Kiteelle elokuussa. Jos nyt niihin karkelohin mahdutaan mukaan. Tavoite on.
Samoin PAIM3 kisojen starttaus antaa oman haasteen treeneihin. Näitä ratasuorituksia on tarkoitus treenata Somerolla kevään ja kesän aikana.
Poispäinajo on mennyt eteenpäin, mikä tärkeintä, mutta vielä on PALJON tekemistä.
Hakukaarien alun avautumista kunnolla ja kaarella etäisyyden pysymistä ollaan treenattu Pukkilassa. Näissä myös eteenpäin ollaan menty ja voin olla tosi tyytyväinen koiraan.
Vielä kerran päästiin Sipooseen, sillä nyt siellä keskitytään karitsointiin, joten seuraava kerta menee pidemmälle kesään.

Paimennuksen saralla tämän kevään upein viikoloppu oli 14.-15.3. Kausala ja Pukkila reissu, jossa mukana Pohjanmaalta vierailijat. Kiitos koulutuspaikoille sekä kaikille paikalla olleille.
Jatkoa seuraa :D

Tokossa ollaan treenattu todella tunnustellen tulevia (21.-22.3.) EVL kokeita varten. En nyt missään nimessä halua rikkoa meidän fiilistä mitenkään, sillä juuri nyt se on jotain mitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Meillä menee tosi hyvin - ei siis liikeiden osalta vaan yhteistyö ja tekeminen on todella hauskaa ja mukavaa. EVL liikkeet on vielä osin kesken, mutta tällä fiiliksellä haluan kokeilla parit kokeet, vaikka Ripa juokseekin ruutuun ohjatussa jne - tekee siis "maisat" :D
Ripa on tosi aktiivinen kentällä ja kontaktihakuinen ja iloinen ja ihan vain positiivista !

Agilityssa jokunen kisa käyty, mutta HYL tuloksin. Kaikista jäänyt hyvä fiilis, sillä Ripa on pysynyt hyvin kasassa ja tehnyt hommia mun kanssa. Eli ei huono ollenkaan.

Toiminta viikonloppu 20.-22.2.

Perjantaina tokon lahnatreenailtiin tuttuja liikkeitä Lahnatreenit on kyllä ihan parasta - aina niin rento meininki ja tuntuu, että aina onnistuu <3 Tämä asenne kun olis kisoissakin niin itsevarmuus olis katossa, mutta ... :p

Lauantaina päästiin Kausalaan paimentamaan lampit ja ankat. Ripa ei kuunnellut yhtään / osannut vaihtaa suuntaa kesken suorituksen. Oli pikkasen nihkeetä.
Ulkona kovistelin ottoaitauksen lampien kanssa, jotka eivät vain suostuneet liikkumaan vaan jumis nurkkaan. Vähän liian varovasti meni ja haki ohjeita / tukee jatkuvasti. Ei myöskään hakenut ulkokatoksesta lampeja vaan tarvi minut tueksi - pöh.
Kovistelun jälkeen oli pikkasen parempi maneesissa.
Ankat olikin sitten tosi kivat. Ripa oli niiden kanssa aika liikkis ja koko vääntö lampailla unohtui saman tien, joten ihan hyvillä mielillä treenien jälkeen.

Sunnuntaina olikin vuorossa agikisat Kirkkonummella Niinun pienessä hallissa, johon ei juuri mahtunut odottelemaan saatika lämppäämään sisälle.
Hypäriradalle mentiin suoraan ulko-ovelta ja Ripa oli ihan tietämätön mikä maa-mikä valuuttaa tyyliin lajista. Lähdössä jo arvasin, ettei tuosta mitään tuu. Pari estettä mentiin yhdessä ja sitten karkas koira lapasesta - ei siitä sitten sen enempää.
Toka rata oli jo paljon parempi ja saatin 5 yhden harmillisen riman tippumisesta, jota ilman oltaiskin oltu toka, aika -12,66, etenemä 4,46. Sija 7.
Kolmas rata oli tosi kiva ja ansakohta oli meidän turmio. HYL ei haitannut, koska muuten mentiin tosi hyvin yhdessä ja Ripa suoritti hyvin kaikki.
Eli todella tyytyväinen koirakko jätti Kirkkonummen taakseen ja itsearmuus nollasuoritukseen kasvoi TOSII paljon.  

Tällä viikolla myös vahvistui, että Ripasta on jälleen tulossa iskä <3

Ps. Ai niin. Jos joku ihmettelee miksei ole taaskaan videota, niin Nea kyllä yritti kuvata mutta Joku repi hihnassa siihen malliin että kuvissä näkyi VAIN joko kattoa tai lattiaa :D Eiks ole hyvä syy !

Tapahtunut 29.1.-16.2.

Ripa ei onneksi jäänyt kaipailemaan Diran perään vaan aloitti viikon ihan normitoihuilla.

Torstaina 29.1. AGItreeneissä en itse kyennyt ohjaamaan Ripaa vanhan polvivamman takia, mutta kulki tuo Ripa Sarinkin kanssa hyvin. Alkuun vähän tarkkaili missä olen, mutta kun rentoutui kulki hyvin Sarin ohjauksessa. Kiitos Sari Ripan ohjauksesta.

Perjantaina 30.1. LahnaTOKO:ssa agendassa oli

1)    Tunnaria siten, että minulle ilmoitetaan heti, kun ottaa oman. Seison itse lähellä tunnareita, jotta saan palkattua ja vahvistettua koiraa tehtävässä.

2)    Luoksetuloa siten, että joku kuuntelee piippaako odottaessa. Ripa vähän lysähtää/haukottelee odotellessa, onko vinkkejä kuinka Ripan saisi pidettyä "virkkuna" odotuksen ajan ? Sama toistuu ruudussa ja pm:kin

3)    Seuruu ilman piippiä.

Tunnari mennyt hiukka epävarmaksi ja nyt otetaan tunnarikuuri. Pe treenit meni vielä vähän haparoiden, mutta lisätty kotitreeni eli ”kapula töihin mukaan ja piilotus kotimatkalla ja lenkillä etsitään” tuottanut tulosta.

Luoksetulossa ei piipannut. Ilokseni huomasin, ettei Ripa juurikaan ennakoi stoppeja J

Seuruun piipit olleet viimeaikoina vain askelsiirtymissä. Äänen tulessa Ripa häädetään ja aloitetaan piippi-kohdasta uudestaan. Jos menee ilman piippiä, ei palkkaa vaan hillitty suullinen kehu. Jos suullinen kehu on liian iloinen, tulee piippi heti takaisin. Esim. hyvä-sana on huono, mutta oikein-sana parempi pitämään piipin pois. On se tarkkaa !  

La 1.2. PAIMENNUSta Sipoossa Ripa ei antanut lampien varsinkaan pässin viedä itseään narussa vaan otti heti ohjat tassuihin. Näytti erittäin päättäväisesti kenen pillin mukaan mennään - ja pässi meni, ei kyseenalaistanut enää kertaakaan. Muuten oli vähän vaisu näytös; kaaret vajaat ja vähän haluton poispäinajoon. Syy ? 

Seuraavan viikon alku oli yhtä lepoa, koska itse olin kiinni seuran rahastonhoitajan tehtävissä. Ripa jäi vähälle treenille tunnaritreeniä lukuunottamatta, joka menikin onnistuneesti. Kotimatkalla piilotettu tunnari löytyi hankalistakin paikoista ja Ripa oli todella riemuissaan yllättävistä löydöistä.  

Perjantaina 6.2. LahnaTOKO:ssa agendassa oli 

1)     Tunnari

2)     Kaukot

3)     Seuruuta häröillä

Tunnari oli parempi kuin viimeksi, vaikka tunnareita oli paljon sekalaisessa kasassa. Kotitreenit siis auttanet. Hyvä !

Kaukoihin haluan terävät ja nopeat vaihdot varsinkin maahan ja istu. Saanko niitä ikinä on sitten ihan eri juttu. Läheltä toimii, mutta välimatkan kasvaessa tekee hitaasti. Töitä töitä siis.

Seuruu on ihan kivaa nykyään ja se näkyy Ripan hännän ilmeestä – heiluu heiluu. Tästä on tullut yksi Ripan mieli liikkeistä.   

La 7.2. AGIkisat Lahdessa  

Ei todellakaan mitään ihmeellistä mainintaa 2 X HYL.

Sisun kanssa kirmattiin tuloksella 5 sijalle 3. Nea sai SERTin Jokun kanssa. Eli kokonaistulos oli hyvä.

Nyt seuraavia kisoja kohti.  

Su 8.2. AGItreenit 

Palauttavat agitreenit, joissa läpikäytiin la kisan ongelmakohtia esim. vaikea keppikulma. Oma polvi jälleen oireili, joten Nea juoksi Ripan kanssa. Eka vienti meni ansaputkeen, mutta jo seuraava onnistui. Loppuun vielä setti serpentiiniä ja välistävedot kolmen esteen verran. Onnistuuhan nuokin jos vain itse ohjaa hyvissä ajoin. J

Maanantain 9.2. TOKO Ahkerat tokoilijat-ryhmätreeni

Vihdoinkin päästiin mukaan näihin treeneihin. Pari ekaa kertaa jäi väliin Kiteen matkan ja astutuksen takia.

Agendassa
Pääaihe: Kuuntelu/häiriöharjoitus ryhmässä – hyppy, kierto
Omatoimi: Perusasento, sivuaskeleet, peruutus
Meillä oli tosi hyvät treenit; Ripa oli iloinen ja aktiivinen koko tunnin. Vaikka pääaihe olikin uusia tokoliikkeitä myötäilevä ja uusi liikesarja, selviytyi Ripa siitä hyvin. Myös samanaikaisesti vierekkäin SannaT ja Hildan kanssa tekeminen ei häirinnyt.
Omatoimitreenikin meni hyvin häntä heiluen.

Torstaina 12.2. AGItreeneissä rata oli aikas hankala ja pitkä 30 estettä. Dementoituva ihminen ei voi muistaa edes numeroituna näin pitkää rataa :p Yritin Ripalle vähän erikoisia ohjauskuvioita, jotka ei ollut Ripan eikä kouluttajan mieleen – no ei kyllä minunkaan. Epätoivoisena sitä vaan yrittää kaikkensa. Pätkissä saatiin ihan hyvä rataa tehtyä ja siihen oli tyytyminen tällä kertaa.  

Perjantaina 13.2. LahnaTOKO:ssa agendassa oli

 

1)     Ohjattu

2)     Tunnari

3)     Itsenäisesti ruutu, seuruu, kaket …

Ohjattua vielä autetaan paljon ja haetaan varmuutta liikkeeseen. Merkille menoon halutaan vauhtia, merkin paikka alkaa olemaan jo ihan jees. Palautuksiin myös vauhtia ja ne suorat eteentulot. Eli liikettä pilkotaan vielä pitkään.

Tunnari meni nyt ihan jees. Treenit ei ole mennyt hukkaan.
Omatoimiset liikkeet sujui tason mukaisesti.

La 14.2. PAIMENNUSta Pukkila

Tulihan tässäkin lajissa tehtyä mahalasku (jälleen?). Todettakoon, että sen verta ketutti, että ajattelin olla ihan hiljaa hetken, mutta aloitinkin kuivaharjoittelutreenit eilen (17.2.). Jotenkin en vaan anna periksi, etteikö ne kaaret ja stopit joskus toimis.
Nyt keskitytään kaaren aloitukseen: ensin OUT, jolloin Ripa peruuttaa (voisi oppia tarjoamaan) ja siitä sitten hakukaarelle, joka kantaisi lampaiden taakse asti niin ettei Ripa vaikuta lampaisiin eli etäisyyden tulisi olla riittävä. Helpommin sanottu kun tehty, mutta yritetään.  

La 15.2. AGIkisat HSKH Ojanko

Tuomari Janne Karstusen radat ei vaan sovi meille. Jotenkin ne ei istu, sillä heti tutustumisessa jo huomaan ettei mene hyvin. Vai onko tässä jokin psyykkinen juttu ?

Anyway myös tällä kertaa epäonnea (=erittäin huonoa ohjausta) ja tuloksena  2 X HYL.
Eka rata vielä meni suht ok ja Ripa kulki ja meni sinne mihin ohjasin eli neljäs este ansaesteelle, mutta toinen rata oli jo ihan kuutamoa alusta asti ja turhauduin.
Josko sitten tsemppais 22.2. Kirkkonummella.

Maanantain 9.2. TOKO Ahkerat tokoilijat-ryhmätreeni

Pääaihe: Kuuntelu/häiriöharjoitus ryhmässä – kaukot, luoksetulo     

Omatoimi: Ohjatun suunnat
Pääaiheen toteutus: Kolme koirakkoa paikkamakuun aloituksen omaisessa rivissä, josta eka (Ripa) teki kaukot, toka (SannaT+Hilda) luoksarin ja kolmas (Ina+Örkki) alemman luokan pm. Eka R oli kaukoissa, jolloin tuijotti vain tokan ohjaajaa (Sannaa) eikä tehnyt juurikaan mitään. Luoksetulossa ei lähtenyt mihinkään. Eli Ripa jäätyi ihan total. Todella yllättävää ja surullista, mutta jälleen tiedetään mitä treenataan. Ohjatun suunnissa myös väistyi noutokapulan lähellä olevaa toista koirakkoa, mutta vaatimalla tekee ihan hyväksyttävän suorituksen !