Jo pidempään on ollut unelmissa päästä lammastilalle "töihin" / tutustumaan tilan töihin. Paikkoja aloin vilkuilla lopputalvesta, kunnes lopulta ihan taivaan lahjana paikka löytyi - Kiteeltä. Hetkeäkään aikailematta olin emäntään yhteydessä ja sovittiin ajankohdaksi 19.5.-1.6. Tehtävänä oli olla lammaspaimenena lampien lauduntaessa aitaamattomalla alueella, jonne lampit siirrettiin kotitilan laitumelta päivittäin. Siirtomatkaa oli reilusti 1km ja maastona pieni tieosuus, metsää ja satumainen metsätie. Ei kuulosta vaikealta vaan tosi rennolta hommalta. Asuminenkin ja ruoka järjestyi isäntäperheessä. Tartuin siis tilaisuuteen.
"Pieni" pelko alkoi kuitenkin nostaa päätään, kun keskustelin kavereiden kanssa hommasta; miten saan ajan kulumaan laitumella, entä jos lampit karkaa, entä jos jokin peto hyökkää, sairastun, koira sairastuu, itikat, paarmat, ihmissuhteet kärjistyy ..... olen hullu. Lista alkoi paisua pelottavan suureksi. Lopulta päätin olla välittämättä, jos en nyt saa kokea tuota en sitten ikinä. Työnsin kaikki negatiiviset asiat syrjään ja keskityin unelman täyttymiseen täysin rinnoin. Viikot hupeni liian hitaasti, mutta vihdoinkin koitti lähtöpäivä.
Ainoa todellinen varjo lähdölle oli Nean valmistuminen ylioppilaaksi reissuni aikana, mikä oli kokonaan jäänyt unelman toteuttamisen jalkoihin jo alkumetreillä. Juhlat siis vietetään vasta 14.6.
Mukaan koirista lähti Ripa ja Donny. Koirille olin asettanut tavotteita: Ripan tulee oppia itsevarmemmaksi varsinkin poispäinajossa, hakukaaret tulee saada laajemmiksi, etäisyys oikeaksi ja enemmän focusta lampeihin. Ei siis paljoa. Donnylle hallintaa ja ajatusta millainen onkaan.
Lähtöaamuna ma 19.5. auto oli pian pakattu ja startattu, nokka kohtia Lahtea, josta 5-tietä Mikkeliin. Matka sujui niinkin joutuisasti, että eka stoppi vasta Juvan ABS-asemalla, jossa pien välipala ja koirat jalottelee. Sitten jatkettiin Savonlinnaa ja lopulta Kitee. Kiteen keskustassa kauppaan ja ilmoitus emännälle, että kohta perillä. Matkalla Kiteeltä perille alkoi vatsan pohjassa tuntua epämukavalta ja muutaman viikon takaiset pelot valtasi mielen. Päätin kuitenkin että yrittänyttä ei laiteta ja ainahan pääsee etuajassa kotiin, jos kaikki menee läskiks. Lopulta perillä !
Autosta ulos ja sieraimet täyttyi puhtaasta ilmasta ja tuoksu, jota olin jo kaivannut - lampaat.
Ensisilmäys: vanhan oloinen päätalo, jossa ulkovuoraus uusittu, piharakennukset ja navetta sekä upea uusi koirahoitola "Tessula", jonka isoissa häkeissä asukkaita tervehtien tulijaa iloisesti. Rakennusten takana sähköaidattu alue, jossa lampaita ja komeita hiehoja. Tämän keskeltä minua kohti saapui emäntä iloisesti hymyillen.
En taida heti lähteä mihinkään - the taivas !
Koska en ole kovinkaan sosiaalinen, tutustuminen vie aikaa, joten eka ilta meni kotiutuessa ja tavaroiden asettelussa. Illalla lenkin jälkeen istuin Tessulan terassilla sisäistäen tilannetta ja nollatessa päätä. Lopulta nukkumaan, sillä aavistin että aikaisin herätään.
Ti 20.5. aamusta käytiin katsomassa pässejä ja vieroitettuja karitsoja sekä lopulta heti hommiin. Hommiin päästäkseni uskottavuuttaani nostettiin työvälineellä.
Kotilaitumelta siirrettiin noin 60 lampia (sis pikku karitsat) avolaitumella. Minulla oli Ripa vapaana ja Donny hihnassa. Ripalla ei aktiivisuustaso noussut juurikaan mihinkään ja D veti hihnassa itsensä melkein hengiltä. Lopulta minun kanssa jäi laitumelle Ripa ja tilan koira Nelli, jolle annoin lempinimen Kettutyttö :) D palasi tilalle emännän matkassa, koska sille laitumella olo olisi ollut pelkkää kiusan tekoa.
Alkuun lampit olivat ihan supussa keskenään mittaillen minua ja lopulta levittäytyivät laiduntamaan. Sain ehkä hyväksynnän :) Seurasin silmätarkkana pienintäkin liikettä ja vaihdoin paikkaa lampien mukana. Kun lampit laidunsivat yli rajojen, laitoin Nelli koiran töihin. Lopulta myös Ripan kunhan etäisyys oli sopiva. Lampit reakoivat Ripaan tosi herkästi, joten yritin olla tarkkana mihin Ripaa käytin, jottei synny paniikkia (lähinnä siis itselläni). Kun lampit märehtivät maaten, otin itsekin rennosti ja siristelin ympärilleni aukeessa maastossa tiiraillen lintuja ja syöden välipalaa. Tuolloin myös Ripa ja Nelli saivat lepohetken, jonka käyttivät maaten tai pulikoiden ojassa/purossa.
Kun päivä tuli täyteen, haettiin meidät pois ja siirrettiin lampit takaisin omalle kotilaitumelle. Emäntä meni lauman edellä koiransa Pomon kanssa ja Nelli sekä Ripa hoiti yhteystyössä perän.
Kuvassa satumainen metsätie osuus.
Näin ne päivät meni siivillä eteenpäin. Ja mitä minä sitten tein siellä laitumella sen noin keskimäärin 6 tunnin ajan ? Tätä minulta kysyttiin usein. En lukenut, koska ensimmäinen viikko oli niin kuuma, että olisin kärsinyt mikreenistä ja toinen niin sateinen että olisin pilannut kirjan. En treenannut, koska lampien tuli laiduntaa. Treenit otettiin sitten erikseen illalla tilalla, jossa joko treenit pässeillä tai vieroitetuilla karitsoilla. Minä vain siis olin; rytmitin päivän tapahtumiin lampien mukaan. Kun lampit liikkuivat laiduntaen, seurailin niitä ja koiria, miten reakoivat mihinkin. Kun lampit makasivat, istuin, söin ja tiirailin ympärilleni. Laidun alueella oli paljon lintuja mm tuulihaukkoja, joiden liikkeitä oli ilo katsoa. Joskus metsästä kantautui ääniä, joiden alkuperää en halua tietää, joitakin isoja eläimiä oli kuitenkin havaittu lähimaastossa mm hirven tuoreet jätökset löytyivät ekana aamuna. Ja olihan minulla puhelin, nyt oli aikaa soittaa ja jutella mm äidin kanssa jopa kahdesti.
Enkä minä ollut yhtään yksin, sillä lampien ja koirien lisäksi ympärillä oli joukko - kärpäsiä
La 24.5. oli vapaa päivä ja mentiin Puhokselle koirien Match Show ta katsomaan. Paikallisten rekkujen ihailun ohella päätin suorittaa lypsydiplomin. Olen tosi ylpee suorituksesta.
Samaisena iltana ruokin pikkukaritsaa pullosta muiden lampien henkiessä naamalleni kuumaa ilmaa.
Aika hienoo.
Jotenkin luulin olevani niin poissa ihmisten luota, että sunnuntaina viereisen pellon näköetäisyydelle tullut traktorimies jopa närkästytti minut. Olinko jo erakoitunut :D
Toka viikko käynnistyi ja sain työparin (ti-pe), jonka kanssa vaihdoimme vuoroja laitumella, mikä ihan tarpeen, sillä ilmat kylmeni niin että aamusta oli vain 4 astetta eikä päivälläkään juuri 10 asteeseen noussut. Samaan aikaan tulivat sateet.
Tokan viikon alussa Nelli-koira valitettavasti loukkaantui ja joutui lepoon, mikä laittoi Ripan isompaan rooliin. Onneksi Ripa kehittyi ekan viikon aikana paljon Nellin seurassa, jotta saatoin jo luottaa ja vaatia siltä enemmän.
https://www.facebook.com/photo.php?v=772020342829656&l=7886273977372682814
Paimennuksen lisäksi Ripa leikki isä-hahmoa talon pennuille Tess, Aku ja Riku sekä jo vähän varttuneempi Pai.
https://www.facebook.com/photo.php?v=771449169553440&l=5501676392066577070
Kotilaitumella oli kuusi hiehoa laiduntaen, joihin välillä törmäsimme lampia siirrettäessä. Lampit tahtoivat mennä hiehojen jalkojen suojiin ja ajattelin, ettei Ripa ikinä mene lampia sieltä ottamaan, mutta kummastihan tuo vain suoritti annetun tehtävän ja oli ihan cool hiehojen kanssa. Osasi siis yllättää.
Donny oli ollut päivät häkkikoirana, kun minä ja Ripa laitumella ja iltasin pääsi treenaa. Donnya ei voinut pitää vapaana tilalla, koska höyrypäisen pinna ei vain kestänyt lampien näkemistä ilman että niiden luokse pääsis. Treenit oli pelkkää hallintaa; koira hallinnassa (hihna/ilman) kävelemässä lampiaitauksessa, eikä saanut tuojottaa lampaita vaan piti rennosti kulkea minun kanssa, kun onnistui pääsi treenaa. Treenatessa koira maahan, lupa nousta hitaasti ja ottaa muutama askel kohti lampaita ja taas maahan. Kutsu pois ja uusi treeni. Jos kaikki tuo onnistui hyvin ja oli kuuliainen, pääsi kaarelle lampien taakse, jolloin usein kuumeni ja meni hömpöttelyksi eli teki ihan mitä itse halusi eikä mulle töitä. Pitkä tie siis kuljettavana. Ainakin tiedän miten edetä. Samoin arkielämässä otettiin hallintaa: ei hypitä eikä vedetä hihnassa, mitkä onnistui jo 89% :)
Ripa sai viimein itseluottamusta irrota poispäinajossa minusta ihan kivalle etäisyydelle, kunhan en itse epähuomiossa kutsu luokse vaan pelkkä odota-käsky riittää tai uusi nätisti-käsky, joka hiljentää vauhtia. Kaaretkin aukesivat kunhan vaadiin niitä, kyllä se osaa. Samoin focus lampeihin parani kunhan itsekin focusoin niihin enkä koiraan - se on se tissiohjaus :p
Viimeisenä aamuna otettiin haaste: siirto kotilautumelta, josta lampit ei helposti mukaan lähde, hoidetaan yksin ilman emännän tai Pomo-koiran apuja. Ensin piti saada lampit nurkasta pois, jossa hiehot ja aidan takana tuima lehmä kaksosvasikoita puolustaen. Heti siis sormi suuhun ja päätin kilauttaa kaverille, jonka ajattelin tulevan koirineen avuksi, mutta tulikin vain isännän kanssa pihalle huutelee ohjeita. Kun ohjeet on hyvät ja keskittyy oleelliseen, niin hyvä tulee ja niin lähti lampit matkaan.
Siirto meni yllättäen hyvin ja rauhallisesti. Kukaan lampikaan ei pistänyt hanttiin Ripalle tai haastanut Ripaa vaan kaikki kulki sopuisasti. Veräjällä ennen tieosuutta, jonne emäntä ajoi autolla apuun, tuli sitten toinen ongelma: Ripa ei millään saanut laumaa haltuun ja sitä työstettiin pari ylimääräistä minuuttia. Lopulta kuitenkin onnistui ja loppumatka metsäosuuksineenkin meni hyvin. Voin siis olla tosi ylpee tuosta paimenen koirasta :)
Päivät kuluivat nyt ihan liian nopeasti ja en millään olisi halunnut miettiä kotiin paluuta. Pala nousi kurkkuun, kun ajatus pullahti mieleen. Vastahan olin tänne tullut ja vielä niin paljon kokematta ja oppimatta. Onneksi minulle tarjoitui tilaisuus ja mahdollisuus pienten säätöjen jälkeen osallistua Rantasalmella pidettyyn tilallisten paimennuskoulutukseen kuunteluoppilaana vielä tiistaina kotiin paluureissun yhteydessä. Siellä tilalliset toivat esiin omassa arjessa esiin tulleet ongelmat, joita ratkottiin kouluttajien kanssa. Saivat myös kotiläksyt, joita tsekattiin seuraavalla kerralla, kuukauden päästä. Todella mahtava tapa yhteistyöhön ja vaihtaa kokemuksia. Täytyy todeta ettei ole helppoa heilläkään.
Ajomatka kotiin oli loputon, halusin sen olla. Olisin halunnut kääntyä takaisin.
Olen nyt kuitenkin saanut kokea unelman, josta pitkään haaveilin ja samalla luonut kontakteja ihaniin ihmisiin. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan vastaavalle ajankohdalle, sillä itikoita ja paarmoja tuolloin vähemmän. Tosin aika voisi olla pidempi.
Ripakin löysi koiraystävien lisäksi todellisen kaverin, jonka kanssa pallon etsintä piiloista oli hauskaa.
Niin ja jos ikinä tarvitset koirallesi hyvää hoitopaikkaa Itä-Suomesta päin niin
http://www.farmirekku.com/
Paikka jossa koirista huolehditaan ja hoitotilat ovat upeat siellä rekkusi on prinsessa tai prinssi.
Tuhannet kiitokset Minna, Santeri, pikkuherra Väinö ja Lotta-neiti.
Ps. sähköpaimenista vielä sen verta, että jos koskiessa menee jalat alta niin ei kannata koskea uudestaan ja todeta että niin menee, vink vink
