Pähkähullun Ripan Jäljissä "Toisto" tuli taloon, Toiston ensimmäinen kuukausi

Vaikka Kiteelle lampien luokse olisi ollut niin ihanan antoisaa jäädä, oli kotona kuitenkin jotain vastustamatonta: sunnuntaina 7.6. odotettu pieni karvapallo tuli Seinäjoelta kotiin. Miten minulla onkin hyvä palvelu pentusten kanssa, kun sekä Ripa että Toisto on tuotu kotiin asti. Kiitos Outi !

 

Toisto sai nimensä jo ennenkuin syntyi :) Sekin nimi on Tenavista - tietty.

Toisto tuli ovesta sisään häntä ylhäällä ja vain totesi olevansa kotona. Ei ikinä haikaillut Outin perään vaan oli heti minun koira. <3 

9.6.

 Käytiin ensimmäisen kerran lampailla. Kiinnostus heräsi ja huomasi saavansa lampit liikkeelle omalla voimalla. Myös papanat olivat hyviä.

Paimennus ja hengailu laitumen vieressä jatkuu 10.6. 

Pukkilaan uskaltauduttiin 13.6. jolloin Pikkuherra Toisto osoitti mistä on paimenkoira tehty - voi jesses sentään. Sydän pakahtuu kun oli niin mahtava.

 Kiitos Kristiina.

14.6. Toisto ja Maisa-täti leikkii - vihdoinkin myös muu lauma alkaa ottamaan Toiston mukaan. Toisto on kyllä tehnyt paljon töitä kuluneen viikon aikana asian eteen. Mm on alentunut hammashoitajaksi.

 

 

15.6. Toisto tapaa Maddy-pennun ja yhteistä puuhaa riittää mm pellon kuraisimman kohdan kaivuutyöt ja ojaan tippuminen.

Hauskaa oli, kiitos Seija ja Maddy.

 

Jälleen 19.6. Maisa-täti hammashuollossa, jotta leikittää jatkossakin.  

 

Nea innostui viemään koko lauman rannalle 25.6. Toisto ei heti alkuun ymmärtänyt, ettei vesi kanna sillä juoksi lampeen kovaa muiden perässä - tosin äkkiä sitä oppii. Pikkasen säikähti kun uppos, mutta jo kohta kahlasi vedessä ja muutamaa päivää myöhemmin jo uikin autettuna.   

 

 

Paimennuspäivä Pukkilassa 25.6.
Ilma ja seura mitä loistavimmat picnic paimennukselle. Toisto oli pellolla vapaana, mikä jo ihan hullua, mutta otushan toimii niin hienosti, että ei paremmasta väliä. Ihan super pentu. Tokalla setillä suoritti normi kuljetusta hyvällä etäisyydellä. 

Nyt onkin ihan rättiväsy 

 

 

***

 

Pentuelämää: lenkin ekalla 10 min:lla tapahtuu paljon. Pentu, joka tähän asti pysynyt omalla osin aitaamattomalla pihalla, päättää karata niin etten edes huomaa mihin livahti. Onneksi vielä tulee hihkumis tule- käskyyn hyvin.

Matkalla maistellaan kaikki sen 10 erilaista puulajia: tikut kepit kaarnat ja muutamat kivilajitkin pyörii suussa. Niitä saa sitten kaivella suusta, jollei ehdi kieltää tai pentu ei ihan aina ole ymmärtävinään irti- kehoitusta.

Metsästä löyty se herkuista parhain jätös, joka kuuluu vessanpönttöön. Huuliaan maireasti nuoleskellen pentu päättää ateriansa ja tunnen itseni voimattomaksi. Yritän muistaa, etten anna pennun hetkeen nuolla ainakaan kasvojani.

Matka jatkuu ... Huomaan pennun pureskelevan jotain ja päätän kaivaa sen suusta pois hinnalla millä hyvänsä. Pentu aavistaa ja yrittää karkuun, mutta ähäkutti jää kiinni. Tungen käden ihmiskakan höystämään suuhun ja poistan pureskellun piiitkän limaisen kastemadon kidasta.

:D Elämä on !

  

***

 

 

Mitä muuta ollaan tehty kuin paimennettu - no vähän odotosta ruokakupilla, istumista, maahan menoa ja sivulla oloa imuttamalla. Luoksetuloa, lelun tuontia.

Noin 16 viikkoisena Ripa oli 11,5 kg ja 45 cm. Toisto on 8.9 kg ja 40 cm.
Noin 18 viikkoisena Ripa oli 13 kg. Toisto 11 kg ja 41 cm.


Kaikkinensa erittäin helppo, oppivainen ja miellyttämishaluinen Toisto-pentu. Kotona perusnäkymätön varjo kuten isänsäkin. I am in love <3

 

Kiteen viikot 21-23

Pitkään piinannut odotus palkittiin viimein lähtöpäivällä 16.5. la. Tavaraa oli tällä kertaa muutama kassi enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, sillä säät eivät olleet yhtä suotuisat alkukesästä eikä ennustus luvannut yhtään hellepäivää. Silti varauduin myös helteeseen mutta ennen kaikkea viileään alkukesään. 

Kassit ja Ripa valmiina kolmen viikon lammasfarmi viikolle.

Eka laidun päivä vasta 19.5, sillä sää on ollut tähän asti meitä vastaan. Ihan kaatosateessa ei laitumelle sentään lähdetä :)  Onneksi on ollut muuta hommaa mm päästiin Ripan kanssa demo-koirakoksi lapinkoirien koulutuspäivälle. 

Saksiparit rivissä. Mukana talon koira Faith johon voi todellakin luottaa.

Keskiviikkona 20.5. oli selvästi muuttolintujen ylilento. Vastaava määrää en ole eläessäni nähnyt. Juuri kuin edellinen auraparvi oli hävinyt kuului jo seuraavan voimakas ääni. Harmi kun kuvaa ei saanut. 

Ripa vartioi laumaa

***

Tapahtuipa yhtenä (24.5.) aamuna eikä siitä ole kovinkaan kauan Hymiö wink kun laitumelle lampaita vein: Ihana aurinkoinen aamu (6 astetta) vaikkakin tuulinen. Ihan normi aamutoimet ja lampit rännin kautta lampolasta ulos. Aivan ihanaa ja sujuvaa, Ripa työskenteli erinomaisesti työntäen lampeja ränniin. Olihan se tuttua puuhaa aiemmista aamuista. Lampit soljuivat rauhallisesti rännin kautta ulos. Sitten sitä vain kävi niin ihan ohi käsikirjoituksen, että kolme karitsaa eksyi emoistaan ja palasivat sinne missä olivat emonsa viimeksi nähnyt eli lampolaan. Nooh niitä siinä hakiessa muu lauma kirmasi jo pitkällä laitumella eikä emojen ääni tavoittanut kuin yhden. Jäljelle jäi siis kaksi pikku karitsaa, joita en sitten paimentamalla saanut laumaan enkä jaksanut niitä molempia kantaa eikä koirakaan hakenut jo silmän kantamattomiin kadonnutta laumaa. Ei auttanut kuin kutsua ratsujoukot apuun. Suurkiitos Leena. Kaksi pientä paimenta kaksi karitsaa kainalossa ja koirat jaloissa lähti lauman etsintään. Kävely ihan avoimen laidun alueen päähän ei hämmästyksekseni tuottanut tulosta. Lauma oli siis kadonnut metsään, josta ei kuulunut edes pihaistua mää mää. Kaukana olivat. Lähdin sitten Faith ja Ripa seurana laumaa etsimään. Leena jäi rimpuilevien karitsoiden kanssa odottelee. Täytyy myöntää että pieni epäusko alkoi nousta pintaan kun mitään ei kuulunut vaikka kuinka kävelin metsässä eteenpäin. Onneksi alue (ISO) on aidattu, mutta aita on vain hidaste päättäväiselle laumalle. Faith oli ainut toivo. Koiran määrätietoinen eteneminen antoi uskoa lauman löytymisestä ja nyt kyllä kannatti luottaa koiraan, sillä yhtäkkiä yhden mättään takana oli lauma. Metsälaitumen viimeinen nurkka. Helpotus ! Hölmistynyt lauma nippuun ja menoksi. Kovaa ei voinut edetä jotta karitsat jaksaisi ja jottei lauma enää erkane. Kärsivällinen Leena odotti karitsoiden kanssa ja johan oli iloinen jälleen näkeminen emon kanssa. Tässä vaiheessa selässäni virtasi Niagaran putous, saappaissa oli Saimaa ja deodorantti oli kerta kaikkiaan vain tahra paidassa. Oiva esimerkki miten 15 min hommasta saa elämään extreemiä noin tunnin verran. Huoh !

***

 Muutamaa pikku karitsaa tuli syöttää pari kertaa vuorokaudessa. Maidot oli myös laitumella mukana. Valkoinen pikkukaritsa sai nimekseen Ahmed-Ahne ja oli nimensä veroinen, toinen oli musta  valkoinen läimäre otsassa nimeltään nro 28 ja kolmas oli vain pikkumusta.

Wäinö on oiva pikkuapulainen iltasyötössä.

25.5.2015 Laumat yhdistetty. Laitumella nyt 1 + 2 + 190

Karitsojen nestehuolto pelaa laitumellakin

27.5. ajettiin pyörillä treenilampit noin 6 km päähän laiduntamaan. Ajomatka sisälsi metsää, niittyä, metsätietä, ajotietä. Koirat (Faith ja Heili) olivat aivan uskomattomia - en voinut muuta kuin ihailla niiden työskentelyä. 

Laitumella ison ryhmän kanssa ja nyt trion kera. Omat eväät, juomat ja karitsoille maitoa repussa. Niin ja aurinko paistaa vaikka klo 6 satoi kaatamalla. Eilen illalla maailmaan putkahti myös 6 uutta koiran pentua. 

Aku, Faith ja Ripa

31.5.Läheisriippuvaiset

Kuukausi vaihtuu maanantai 1. kesäkuuta

Aamu alkoi isompien karitsoiden punnauksella. Sitten lähdettiin laitumelle, johon lopulta päästiin pikkasen kiertoteitse. Lampit kun jääräpäisesti menivät ensin väärälle laitumelle ja oikaisu=neuvottelu kesti tovin. Lopulta onneksi oikeaan paikkaan. Koirat meni heti uimaan ja Ripa päätti kuoruttaa uinnin jälkeen itsensä mullalla, joten taas uimaan. Sen jälkeen pien läheisriippuvuus-tauko, johon Tess ei halunnut osallistua. Tauon jälkeen pikku homma ja jälleen oli läheisyys paikallaan. Aurinko paistaa mutta tulee kovaa, mikä viilentää ilman, joten helleasut jäänyt laukun pohjalle tänä kautena. No toistaiseksi ei ainakaan sada, mutta ke lähtien on sitten sitäkin luvassa.

Kesäkuun 3. siirrettiin pyörillä takaisin treenilampit 6 km takaa. Illalla olikin luvassa monipuolista treeniä.

Sataa Paistaa Sataa Paistaa, johan on kelit ja hurjasti itikkaa kesäkuun 4. päivänä 

Perjantaina 5.5.ns tulikastepäivä: lähdettiin aamun tuttipullo juoton jälkeen vain Ripan kanssa kuljettamaan laumaa. Jäätiin toistaiseksi tilan laitumen liki eikä menty 2.5 km päähän metsäreittiä. Metsässä lauma olisi saattanut levitä eikä Ripa mahdollisesti olisi selviytynyt yksin. Lähilaitumelle siirtyminen meni kuitenkin mallikkaasti. Toivoin ettei lauma säikkyisi sillä Ripan vauhti/motivaatio/vaistot tuskin olisi riittänyt lampaiden eteen juoksuun, vaikka Ripan oma-alo olikin kasvanut sekä varmuus työskentellä ison lauman takana kuljetuksissa. Illasta takaisin tilalle ja saatoin olla onnellinen tästäkin työpäivästä ihanan harrastuksen parissa.                                                                                                                 

Valitettavasti kaikki loppuu aikanaan ja jälleen oli koittanut kotiin lähdön päivä, sunnuntai 7.5.  Viikko olisi vielä lomaa jäljellä ja Kiteellä olisin ollut, mutta porkkanana kotona oli jotain mitä en voinut vastustaa :)

SUURKIITOS MINNA  SANTERI  WÄINÖ LOTTA JA FARMIREKUN REKUT JA LAMPIT KOKEMUSRIKKAASTA KESÄLOMASTA.

Huoltotoimia, lepoa ja treeni sekä tokokeet

Ripa pääsi pitkän (liian pitkän) välin jälkeen fyssarille 6.5. Rentoutui hyvin ja kesti käsittelyn hyvin. Ei kuitenkaan pahemmin ollut jumissa, mutta seuraava huoltopäivä tilattiin heti heinäkuun alkuun. Pari päivää huilittiin ja selvästi Ripa oli vähän "kipeä" huollon jälkeen. Huilin jälkeen taas entistä ehompi.

Äitienpäivänä 10.5. oltiin varattu Somerolle FCI ratatreenit Peten opissa. Kolmannen luokan treeneissä oli viisi koirakkoa ja treenit hankalassa paikassa kitukasvuisten mäntyjen joukossa, ojan ylitys, laidunnus sekä vartiointi ja häkitys. Vikassa radassa otto isosta aitauksesta ja lampaille ojan ylitys koiran voimasta. Ripa selviytyi kaikista tehtävistä todella hyvin ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin. Näin hyviä treenejä en muista tehneeni Ripan kanssa.
Poispäin ajo männikössä onnistui ihan nappiin, lampaiden siirto laidun osioon poispäin ajaen ja häkitys myös ihan napiin. Vartioinnissa ei focus ollut täysin lampaissa, mutta sain idean kuinka sitä kehitetään. Myös karkaavan lauman haltuunotto sujui vaikkakin muutaman yrityksen kautta, mutta lopulta painostuksella laajalla hakukaarella ihan nappi suoritus.

Alkuviikko 11.-13.5. treenattiin tokoa hyvän mielen treeneissä, sillä Harri Laisin tuomaroimat tokokokeet helatorstaina Lohjan pylväs hallissa.
Istuminen 9 (haisteli vähän)
PM 10
Seuruu 8 (juoksuosuudessa irtautuu)
Z 9
LT 8,5 (maahan pysäytys liian myöhään, ohjaajan virhe)
Ruutu 8,5 (vauhtia saisi olla enemmän)
Ohjattu 0 (toi kaikki kapulat :D )
Metalli 8 (yök yök)
Tunnari 7 (pudotti tunnarin mun varpaille - oho !)
Kauko 8,5 (ohjaaja ei ymmärtänyt näyttötaulun asentoja - ups !)
YHT 245 p, sija 3/10  !!!
Vaikka alkuun jännitin TODELLA paljon, pystyin rentoutumaan heti kehään mennessä. Ripa ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta rentoa menoa ja fiilis oli hyvä. Saatiin kehuja seuruusta ja varsinkin Z-osuudesta.
Illalla vielä palautustreenit, joissa Ripa ihan tulessa - ihme ja kumma KAIKKI onnistui niin kuin aina kotitreeneissä !

Nyt treenitauko ja paimennustyöt kutsuvat kolmeksi viikoksi. Niihin tunnelmiin palataan.

Kotiin kun tullaan niin perhe kasvaa uudella jäsenellä <3 

PÄHKÄHULLUN RIPAN JÄLJISSÄ

                                                                     Fotos by Outi Vataja

Kivaa yhdessä puuhastelua kuukauden takaa

HAU:n agikisoissa käytiin 3.4. ottamassa jälleen 2 X HYL. Tais kertaalleen lähteä lapasesta :D
Seuraavana päivän mentiin sitten HSKH:n tehiksen järjestämiin treeneihin, jossa koira kulki kuin unelma <3 Lämmitti kummasti sydäntä, kun EDES treeneissä onnistui ja sai kouluttajalta positiivista palautetta ja kannustusta.

Maanantaina 6.4./13.4./20.4./27.4. oli jälleen tokokoulutukset, mitkä meneet tosi hyvin härötreeneineen nihkeän alun jälkeen. Kokeisiinkin olis tarkoitus mennä eli ihan kiva tunne on jäänyt treeneistä.

Su 12.4. taas yritystä HSKH:n agikisoissa tuomarina Anne Savioja, joka ekalla radalla kehui Ripaa kesken ratasuorituksen, kun suoritti NIIIIN loistavan itsenäisen puomin - kepeille kyllä piti mennä eli taas HYL. Toka rata oli ihan yleisön viihdyttämistä, kuulin kentän laidalta kuitenkin ihanaa kannustusta "loppuun asti, mene loppuun asti" ja niinhän sitä mentiin. Radalla menimme kolme siis kolme viimeistä estettä yhdessä. Siihen asti Ripa olikin suorittanut esteet ihan itsenäisesti, huoh !
Pää pensaaseen.

Tokoa treenattiin vkolla 16 useana päivänä, sillä kokeet olivat tulossa 3.5. Nyt piti panostaa !

Paimennus su 19.4. mahtui myös treeneihin. Hakukaaret oli ohjelmassa ja kyllä koira osaa kunhan vain itse olen selkeä ja looginen ja REAKOIN AJOISSA.

La 25.4. lähdettiin Hattulaan agilityn ulkokisoihin upeassa ilmassa. Mukana oli Ruu III-luokassa ja Sisu ja Ripa II-luokassa. Pahuksen polvituki jäi kotiin, mutta onneksi Sari S. oli paikalla ja suostui juoksemaan Ripan kanssa, täten sain pikkasen jaettua rasitusta. Sarille ja Ripalle eka radalla virhe jo ennalta arvioituun paikkaan ja HYL. Toka olikin jo parempi ja tulos 10 sekä yliaikaa, kun koira taas lähti omille teilleen. Todella hyvin meni, sillä koirakolla ei yhteistreenejä alla. Toivottavasti Sari nähdään puikoissa uudestaankin.

Su 26.4. Sporttihallilla pankin järjestämä agikoulutus Ripalle ja Ruulle. Olihan hyvä ja silmät avaava koulutus. Noin kun sen sais sujumaan niin O´la !

Vielä su 26.4. illasta piti lähteä canicross lenkille ja siinä se polvi sitten sai liikaa. Nyt yritetään saada polvi kondikseen kotikonstein, jotta vielä voidaan juosta. Harmittaa kyllä todella.

Vappuviikonloppu oli yhtä harrastamista I LIKE !!
To 30.4. toko lahnatreenit Ojangossa. Taas hyvä fiilis tekemisestä.
Pe 1.5. Ranch-kisat Seutulassa, luokka III (vähän haastetta elämään). Todella haasteellinen rata pitkän poispäin ajon kera. Ripa oli aika riehakas, mistä olin ihan iloinen ja vähän tai siis paljonkin itse Ripan tekemistä estelin. Jos mieliala olisi ollut astetta rauhallisempi, olisimme varmaan onnistunut paremmin. Nyt hikiset 40/100 pistettä, mutta palkintopallisija sillä ainut III-luokan osallistuja. Ja todella hyvät palkinnot, kiitos Primal Sense Farm !

La 2.5. paimennusta Pukkilassa, jolloin kouluttaja Kristiina antoi palautetta Ranch-kisoista. Juurikin sanoi että "mitä estät koiraa ?" Samoin huomattin, että koira käy kuumana näyttäen sen vain piippaamalla, joten nyt kiinnitettiin koiran mielentilaan huomio ja kas kun mielentila saatiin kuntoon, niin johan alkoi kaikki osa-alueet mennä vähintäänkin tyydyttävästi, jihaa !
Niin ja puhumattakaan siitä, että ohjaaja ymmärsi olla looginen eli nopea reakointi virheeseen, palaute ja uusi käsky kiltillä äänen sävyllä. Käskysanat eivät voi olla vihaisia, huomatus väärään toimintaan on oltava tarpeeksi painokas.

Su 3.5. tokokoe Herttoniemessä kaiken ym tekemisen jälkeen vähän jännitti koiran jaksaminen ja motivaatio tekemiseen, mutta minulla olikin tarkoitus kuormittaa koiraa ja katsoa miten menee. Kuten myös siten että eka setti (tunnari, hp, ohjattu ja kauko) mentiin ihan normi asenteella, joten olen normisti kisoissa mennyt.
Nooh, tuloshan oli sen tasoinen: tunnari 0, hp 0, ohjattu 0 ja kaukot 6.
Tokaan settiin muutin asennetta; leikin ennen kehään menoa, nostatin oikein kunnolla, olin iloinen, autoin koiraa, luotin koiraan, palkkasin sosiaalisesti reilummin: Z 8, seuruu 7, ruutu 7 ja lt 7,5,  Eli saatiin ihan pisteitä Timo Pussiselta.
Opinkohan jotain ? Sen näkee 14.5. kokeissa. On tämä vaan kiva laji. Ai niin se seuruu oli muuten meidän paras kisaseuruu ikinä.
Kiitos lahnat ja ystävät tsempaamisesta ja huomioista !

Ma 4.5. tokotreenit Ojangossa ja Ti 5.5. tokon lahnatreenit Jokivarren kentällä. Normi setti ja pallon heittoa, pääasiassa pallon heittoa. Onnistu se ohjattu kyllä hyvin - vauhdilla <3
Kyllä se Ripa osaa. Pikku hiljaa treenissä alkaa löytyä sitä vauhtia mitä olen etsinyt koiraan pari vuotta. Vauhti löytyy pallosta :o

Ripan debyytti EVL-luokassa ja muuta turinaa menneiltä viikoilta

Tokokoe 21.3. meni kyllä pisteiden puolesta yli odotuksien, vaikka suoritus itsessään ei vastannut tavoitetta. Oma jännitys näkyi taas Ripan tekemisessä ja siten varsinkin eka setin suoritukset kamalia. Toka setti jo ihan Ripan omaa tasoa. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että treenataan vähän ja esim ohjattu ollaan otettu treenin alle vasta jokin aika sitten kokonaisena liikkeen.
Tavoite oli rento suoritus, jossa tehdään asioita yhdessä. Ei niinkään välitetä sijasta, pisteistä vaan kunhan jää hyvä yhdessätekemisen fiilis. Tokaan settiin siis olen ihan tyytyväinen ja pienestä se jäi kiinni ykkönenkin :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=zIsMYn5QK4Q&feature=youtu.be

EKASETTI:
Luoksetulon aloitus ihan jees, Ripan häntä heiluu, mutta sitten odottelun lopussa haistelua ja haukotus. Stopit Ripan tasoiset, loppu pyrähdys sivulle voisi olla rivakampi. 9
Ruutuun lähetys oli ihan hepreaa. Ikkunasta heijastuva valo sekoitti koiran pään eikä focusoinut merkkiin ollenkaan saatika ruutuun. 0
Seuruussa olin itse liikaa liikkurin orja ja Ripa antaa siitä heti palautteen. Nyt treenillä yritetään vsatuuttaa koiraa seuruussa, jotta kontakti, paikka jne pysyy paremmin. 7
Ohjattu oli täynnä epävarmuutta liikkeen suorituksesta, mutta teki sen mietintämyssy päässä :) 8
TOKASETTI:
Tunnari oli rauhallista tuttua Ripaa 8,5
HN oli myös hyvin Ripamainen, nyt tosin ei äännellyt ja yökännyt metallille, vaikkakin ote ole todella löysä 9,5
Z (pahus) IHAN OMA MOKA kun sanoin tosi huonosti ISTU ja jäi seisomaan. Muuten tosi hyvä 6,5
Kaukot alussa aivan ihana kontakti ja maahan meno <3 Vähän valui eteenpäin seiso-maahan ja maahan-ylös vaihdoissa sekä hitaat vaihdot, muuten hyvät. Vaihtovälit kyllä tuskaisen nopeat 9
Istuminen 9 (teputtelua)
PM 10

Pisteet 237,5,
2. tulot
Ja iloinen mieli tokan setin suorituksista !!!

Meillä oli myös paikka 22.3. kokeeseen, mutta valitettavasti mikreeni nujersi ja jouduin jäämään kotiin - kyllä sapetti !

Nyt yritetään saada mahdollisimman paljon kisakokemuksia ja tietty treeniä alle ennen kesän loppua.

Agikisoissa käytiin Ojangossa BATin isännöimissä kisoissa su 29.3. Tuloksena Ripalle tosi kaaottinen hanatauki HYL ja pari hyvää kuulollaolo HYL, ei huono.

Paimentamaan päästiin pitkäperjantaina 3.4. Seutulaan Kristiinan oppiin, jossa Ripalle alkuun poispäinajoa ja mitä mitä koirahan meni kuin vanha tekijä (melkein). Eikä edes kehuttaessa katsonut taakseen. Sen verta epävarmuutta kuitenkin oli, että vähän pisti papanoita poskeen ja haisteli, mutta oli duunissa kokoajan. Tokassa setissä sitten Ruun kanssa vuorotellen hakukaaria ja nekin aukesi ihan kivasti muutaman toiston jälkeen ja stoppikin (odota) löytyi lopulta. Todella onnistunut päivä. Tokotreenit illasta vielä kruunaa päivän.

Viikonlopuilla on väli

On niitä viikonloppuja, jotka menee ihan vain ollessa vaikka onkin jotain tekevinään. Näistä viikonlopuista ei jää mitään muistettavaa. Rutiini viikonloppuja. Ei kyllä mitään turhia/jonnen joutavia, sillä näille viikonlopuille on kyllä suunnitelmia esim. auton sisäpesu, isompi siivous, koiran hieronta, itsensä hoitaminen. Lista on kyllä loputon. Näissä viikonlopuissa käy yleensä kyllä niin, ettei puoliakaan suunnitelmista tule toteutumaan, miksi ? Varmaan siksi että kaikki em. suunniteltu tekeminen on niitä "syvältä juttuja" :p joita välttelee viimeiseen asti.

Sitten on niitä viikonloppuja, jotka jättää ikimuistoisen jäljen mieleen ja sydämeen. Näillä viikonlopuilla on syvin sisältö. Näiden viikonloppujen jättämän tunnelman toivoisi kantavan läpi harmaiden päivien ja valaisevan synkimpääkin kautta ihmiselossa. Mistä nämä viikonloput syntyvät ? Se on tietty yksilöllistä, mutta minulle ne on jotain mitä tässä muutama mennyt viikkoloppu on ollut.

Paimennus on kyllä yks näiden viikoloppujen avain harrastus, jonka ympärille on kertynyt upeita ihmisiä koirineen. Yhteisiä päiviä upeissa ilmoissa. Hyvää ruokaa. Naurua. Koirakoiden kehittymisen ja onnistumisien seuraamista. Ilojen ja joskus myös pienten takapakkien jakamista. Kavereiden rohkaisun sanoja ja tsempitystä. Elämän parhautta.

Kausalassa ollaan käyty ahkerasti, jotta saadaan hyvät valmiudet ASCAn kisoihin Kiteelle elokuussa. Jos nyt niihin karkelohin mahdutaan mukaan. Tavoite on.
Samoin PAIM3 kisojen starttaus antaa oman haasteen treeneihin. Näitä ratasuorituksia on tarkoitus treenata Somerolla kevään ja kesän aikana.
Poispäinajo on mennyt eteenpäin, mikä tärkeintä, mutta vielä on PALJON tekemistä.
Hakukaarien alun avautumista kunnolla ja kaarella etäisyyden pysymistä ollaan treenattu Pukkilassa. Näissä myös eteenpäin ollaan menty ja voin olla tosi tyytyväinen koiraan.
Vielä kerran päästiin Sipooseen, sillä nyt siellä keskitytään karitsointiin, joten seuraava kerta menee pidemmälle kesään.

Paimennuksen saralla tämän kevään upein viikoloppu oli 14.-15.3. Kausala ja Pukkila reissu, jossa mukana Pohjanmaalta vierailijat. Kiitos koulutuspaikoille sekä kaikille paikalla olleille.
Jatkoa seuraa :D

Tokossa ollaan treenattu todella tunnustellen tulevia (21.-22.3.) EVL kokeita varten. En nyt missään nimessä halua rikkoa meidän fiilistä mitenkään, sillä juuri nyt se on jotain mitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Meillä menee tosi hyvin - ei siis liikeiden osalta vaan yhteistyö ja tekeminen on todella hauskaa ja mukavaa. EVL liikkeet on vielä osin kesken, mutta tällä fiiliksellä haluan kokeilla parit kokeet, vaikka Ripa juokseekin ruutuun ohjatussa jne - tekee siis "maisat" :D
Ripa on tosi aktiivinen kentällä ja kontaktihakuinen ja iloinen ja ihan vain positiivista !

Agilityssa jokunen kisa käyty, mutta HYL tuloksin. Kaikista jäänyt hyvä fiilis, sillä Ripa on pysynyt hyvin kasassa ja tehnyt hommia mun kanssa. Eli ei huono ollenkaan.

Toiminta viikonloppu 20.-22.2.

Perjantaina tokon lahnatreenailtiin tuttuja liikkeitä Lahnatreenit on kyllä ihan parasta - aina niin rento meininki ja tuntuu, että aina onnistuu <3 Tämä asenne kun olis kisoissakin niin itsevarmuus olis katossa, mutta ... :p

Lauantaina päästiin Kausalaan paimentamaan lampit ja ankat. Ripa ei kuunnellut yhtään / osannut vaihtaa suuntaa kesken suorituksen. Oli pikkasen nihkeetä.
Ulkona kovistelin ottoaitauksen lampien kanssa, jotka eivät vain suostuneet liikkumaan vaan jumis nurkkaan. Vähän liian varovasti meni ja haki ohjeita / tukee jatkuvasti. Ei myöskään hakenut ulkokatoksesta lampeja vaan tarvi minut tueksi - pöh.
Kovistelun jälkeen oli pikkasen parempi maneesissa.
Ankat olikin sitten tosi kivat. Ripa oli niiden kanssa aika liikkis ja koko vääntö lampailla unohtui saman tien, joten ihan hyvillä mielillä treenien jälkeen.

Sunnuntaina olikin vuorossa agikisat Kirkkonummella Niinun pienessä hallissa, johon ei juuri mahtunut odottelemaan saatika lämppäämään sisälle.
Hypäriradalle mentiin suoraan ulko-ovelta ja Ripa oli ihan tietämätön mikä maa-mikä valuuttaa tyyliin lajista. Lähdössä jo arvasin, ettei tuosta mitään tuu. Pari estettä mentiin yhdessä ja sitten karkas koira lapasesta - ei siitä sitten sen enempää.
Toka rata oli jo paljon parempi ja saatin 5 yhden harmillisen riman tippumisesta, jota ilman oltaiskin oltu toka, aika -12,66, etenemä 4,46. Sija 7.
Kolmas rata oli tosi kiva ja ansakohta oli meidän turmio. HYL ei haitannut, koska muuten mentiin tosi hyvin yhdessä ja Ripa suoritti hyvin kaikki.
Eli todella tyytyväinen koirakko jätti Kirkkonummen taakseen ja itsearmuus nollasuoritukseen kasvoi TOSII paljon.  

Tällä viikolla myös vahvistui, että Ripasta on jälleen tulossa iskä <3

Ps. Ai niin. Jos joku ihmettelee miksei ole taaskaan videota, niin Nea kyllä yritti kuvata mutta Joku repi hihnassa siihen malliin että kuvissä näkyi VAIN joko kattoa tai lattiaa :D Eiks ole hyvä syy !