RIPA:
Olisin niin kovasti halunnut Ripasta tokovalion (jo viime vuonna ennen sääntömuutosta) ja paimennusvalion (myös jo viime vuonna) viimeistään tänä vuonna, mutta aika ei riitä kaikkien lajien ja koirien treenamiseen kisa-/koekuntoon TAI sitten ei vaan pääse kokeisiin (super suuri harmitus).
Ripalla EVL-luokassa kesken kierto/kapula/hyppy -liike, johon saatu hyvät ohjeet. Syksyllä saatetaan liike kuntoon ja kerrataan muut liikket ja eiku kokeisiin I-tulos jahtiin :) Näin helppoa se on.
PAIM-koepaikat on kiven alla. Vaikka kuinka valvoo yli puolen yön sähköpostin ilmon takia tai soittaa sekunttia yli ilmoajan, on aina myöhässä ja paikat jo menneet. Miten se on mahdollista ?! Jotan petrattavaa tuossa järjestelmässä tulisi olla, jotta mahdollisimman moni pääsee lyhyen kesäkauden aikana ylempien luokkien kokeisiin. Viisas ystävä väläytti: Jos järjestäjillä on kahdet peräkkäiset kisapäivät, sama osallistuja ei voi olla molempina päivinä. / Osallistujat valitaan arpomalla. / Ja sitten jo hienosti toteutunut järjestely, että kisat erikseen vain 2-3 luokan kisaajille.
Nyt kuitenkin - vihdoinkin - päästiin kisoihin 10.8. jotka mahdollisesti jäävät tämän vuoden ainoiksi, jos pääsymahdollisuuksiin yritysmahdollisuuksista vertaa.
Onneksi ASCAn kisoihin päästiin jopa molempiin sekä Kausalaan että Kiteelle. Seuraavat sitten ensi kesänä, jollei sitä ennen ulkomaille asti rehvakkaasti lähde kisaamaan ;)
Paimennuksen suhteen tietysti pitää miettiä, että mihin asti Ripan rahkeet ylipäänsä riittävät ? Tiedostan hyvin koiran puutteet ja niiden ehdoilla on mentävä, mutta kaikkeni yritän jotta eri kisamuodoissa päästään osallistumaan - menestys on kokonaan toinen juttu.
Agilitykisoihin ei olla edes pyritty, nehän olisikin olleet melko varma nakki pääsyn kannalta, mutta niissä nyt tauko (eivaanhuvitatauko).
TOISTO:
Pikku-Toiston piti olla mukana HSKH ry:n SM-tokojoukkueessa tai niin kuvittelin, mutta sitten loppui aika treenata Toisto terävimpään kuntoon ja se tärkein jäi kokonaan uupumaan - kisatulos ! Loppupelissä olisi ollut epävarmaa joukkueeseen pääsykin, sillä tänä vuonna seurasta lähtikin vain yksi joukkue kahden sijaan. Ensi vuonna uusi yritys.
Toiston kanssa kuitenkin tavoite korkata tokokokeet tänä vuonna. Muuten liikkeet on ok, mutta kaukojen kanssa on puurtamista, tosin 24.7. tapahtui SUURI edistys, ja seuruun kontaktin pysyminen on myös haaste (ne hermot ne hermot).
Paimennuksen suhteen edetään todella rauhassa. Sen verran pehmee on, että koulutus saa odottaa kunhan on syttynyt kunnolla. Nyt tehdään Toiston ehdolla perussettiä (stoppi / kuljetusta / vierellä poispäinajoa / ristiinkävelyä ja siinä samalla etäisyyttä flänkkeihin sekä suuntakäskyt) eikä puututa muuhun kuin näykintä yrityksiin. Muuten saa olla ns luonnonlapsi.
SUMIA:
Siinä onkin pähkinää purtavaksi :D
Sumian kanssa on pitkään etsitty yhteistä säveltä. Muistan että vastaavaa etsin Ripan kanssa noin reilu vuoden. Bc on kuitenkin rotuominaisuuksiltaan niin paljon erilainen kuin auspai vaikka koirahan se on sekin. Minulle sillä on kuitenkin ollut iso merkitys - ehkä isompi kuin osasin odottaa. Ei tosin huonossa mielessä vaan haastellisessa.
Sumiasta tulisi vaikka mitä jos olisi aikaa treenta vaikka mitä. Päälajin (paimennus) rinnalle otettu agility edistyy juuri siinä tahdissa kun treenaa. Kaikki tuntuu Sumian kanssa helpolta. Jos olisi tehty tokoa niin luulen, että siinäkin menisi huimaa vauhtia eteenpäin (ollaan kyllä testattu).
Sumian AgilitySharks valmennus loppui kesäkuussa ja sen myötä koiralle on kasvanut hurja agilitypalo. Jatkeeksi ollaan käyty kerran viikossa alkeistreeneissä tiistaisin. Miksi alkeis ? Nooh, halusin että kaikki esteet tulee koulutuksen myötä järjestelmällisesti läpikäytyä kouluttajan/avustajan kanssa ja että koulutuksessa on vakiovuoro. Samoin tulee opeteltua odottelua kentän laidalla ja totuteltua muihin rekkuihin kiihdyttävän lajin lähimaastossa. Hyvinhän tuo kaikki on sujunut.
Syksyn ja talven hallikauden aikana pääpaino on kontakteissa ja kepeissä. Ehkä ensi keväänä ollaan kisavalmiita :)
Paimennus .... jaahas. Koirasta on ihan 100% vaikka ja mihin, mutta ohjaaja ei ole edes samalla galaksilla - ainakaan joka hetki. Parin viime viikon aikana olen kuitenkin käsittänyt mitä pitää asian eteen tehdä ja parit viime treenit on onnistunut hyvin ja ollaan tehty asioita yhdessä, mikä tuntuu taivaalliselta. Mitä siis tehdään ? Suunnitellaan hyvä lyhyt treeni ja taas suunnitellaan hyvä korjaussetti jne. ja minua häirinneet ulkopuoliset häiriöt minimiin. Antamaani paineeseen tulee koiran vastata ja tässä on lähietäisyydessä tapahtunut muutos parempaan, mutta paineen voima heikkenee etäisyyden kasvaessa ja tätä nyt mm petrataan. Muitakin asioita on listalla, mutta jos nyt lähtis tuosta ja palais ajoittain / hetkellisesti muihin kun yhdessä tekeminen sujuu ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti